tiistai 5. toukokuuta 2015

Moskova–Berliini: vauhdilla, vaan ei uhoten

Berliini herättää tunteita. Saksalaisten, varsinkin toisen maailmansodan loppuhetket kokeneiden tunteita on vaikea kuvitella, mutta omia ja muiden ulkopuolisten kyllä. Berliini koetaan monivärisenä citynä keskellä Eurooppaa, paikkana jossa on paljon erilaista päällekkäin ja sisäkkäin.

Tämä ulkopuolisen käsitys, oikea tai melkein oikea, näkyy myös monissa Berliinistä kirjoitetuissa kirjoissa. Suomalaisista erään uran avasi 1950-luvulla Jörn Donner (Rapport från Berlin, suomeksi Berliini. Arkea ja uhkaa). Silloin sota oli vielä lähihistoriaa ja kylmä sota kiristymässä.

Neuvostosotilaat tulivat Berliiniin 1945, eräs 23-vuotias neuvostopoika tuli 45 vuotta myöhemmin. Hän ei ole kokenut, että sota painaisi niskaan tai että kylmä sotakaan pahemmin puristaisi. Hän antautui Berliinille ja muuttui pian sen kanta-asukkaaksi, mutta lähtökohdiltaan ulkopuolisena tämä Wladimir Kaminer osaa esitellä kaupunkia ennakkoluulottomasti.

Perusfaktojen hakija löytää omansa. Kaminerin oppaassa ovat mukana historia, shoppailu, teatteri, jalkapallo, rikollisuus, turismi, musiikki ja runous, työläiset sekä jopa eläimistö ja häät – ja kirjan lopussa yli 30 sivua nähtävyyksiä ja ravintoloita. Berliinin matkaopas uteliaalle matkailijalle on tarpeen niin harvoin kuin usein kaupunkiin matkustavalle, jopa sellaiselle joka sinne ei koskaan aiokaan.

Kaminerin omaelämäkerrallisen romaanin Marssimusiikkia tapahtumat pohjustavat muuttoa länteen. Jossakin on ollut saumakohta, mutta siitä ei ole jäänyt märkiviä haavoja. Nuori mies ei ehtinyt luoda karriääriä synnyinmaassaan, myöhemmin hän loi uransa Berliinissä ihan itse. Tämänkö vuoksi nämä tarinat näyttävät syntyneen ilman painolasteja?

Kaminer ei puhu kuin matkaopas, hän ei selosta vain ulkokuoria, vaan näkee myös rakenteisiin. Hän havittelee jopa Berliinin  pormestariehdokkuutta. Kuvittelu laukkaa vuoristorataa, mutta miehellä on käsitys siitä, miten tähän on tultu: "Politiikan avulla voitot yksityistettiin, tappiot sitä vastoin valtiollistettiin. Tällaisten kauppojen vuoksi on [...] kaupungilla maksattevanaan velkavuori, johon asukkaat ovat täysin syyttömiä. Poliitikot ja pankkiirit, jotka ovat velkavuoresta vastuussa, elävät [...] velattomina Havaijilla."

Kirjoittaja laittaa siis itsensä peliin, ja monella eri tavalla. Siitäkin annan kirjalle monta pistettä.

Vielä vauhdikkaampaa on meno Marssimusiikissa. Romaani todistaa, että elämä neukuissa ei suinkaan ollut pysähtynyttä, vaisua, ei tunteista tyhjää mutta ei vaaratontakaan. Vauhtia oli esimerkiksi silloin, kun kertoja ja Georg saattoivat nautalähetyksen junalla Latviasta Uzbekistaniin. Matkan rinnalla kalpenee paikoittain jopa Rosa Liksomin kuvaus Siperian junasta.

Kaminerin 34-vuotiaana saksaksi kirjoittama teos on myös hyvästijättö Moskovalle ja ruumiinavaus neuvostomaalle, joista jälkimmäistä voikin suudella enää vain virtuaalisesti (mitä kaikki tosikot eivät tajua). Jotkut yhä ajavat reittiä Moskova–Berliini ikään kuin vuosi 1945 olisi vielä läsnä.

Latviaan Marssimusiikin päähenkilö lähtee kokonaiseksi kesäksi. Seikkailu on yksi todiste (kaunokirjallisuuden ulkopuolellakin) siitä, miten Baltia oli tärkeä henkireikä monille neuvostonuorille loma-aikoina. Kesä Lilasten lähellä ("Neuvostoliiton suurin intiaanileiri") olisi saanut monen amerikkalaishipinkin kateelliseksi, mikäli edes puolet Kaminerin kertomasta on ns. totta.

Teoksen kääntäjää huomautan vain yhdestä asiasta, kaupunkien Tbilisi ja Pihkova suomenkielisistä nimistä. Ne olivat tässä.

Wladimir Kaminerin kertoma niin synnyinmaasta kuin uudesta kotimaasta tuo mieleen Bertrand Russelin jaottelun: on olemassa kahdenlaista tietoa: "kuvaukseen perustuvaa" ja "kokemukseen perustuvaa". Mielikuvitus laukkaa villinä, mutta nämä tarinat ovat syntyisin kokemuksesta. Sellaisesta yhdistelmästä voi lukija vain nauttia.

Wladimir Kaminer: Berliinin matkaopas uteliaalle matkailijalle [Ich bin kein Berliner, ei Reiseführer für faule Touristen, 2007]. Suom. Heikki Lakkala. Sammakko 2011, 187 s.
Wladimir Kaminer: Marssimusiikkia [Militärmusik, 2001]. Suom. Hannu Väisänen. Karisto 2002, 182 s.


Teksti julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 5.5.2015.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti