Elämän varrella, varsinkin rakkaudessa ja työssä, ajatukset ja tunteet voivat kääntyä runopukuisiksi. On tilanteita, joissa kotitekoinen runo on aivan paikallaan keventämään mieltä – samalla se toki voi sisältää painaviakin ajatuksia.
Imatralaisen Yrjö Jääskeläisen ja lappeenrantalaisen Matti Räsäsen runoista monet ovat syntyneet perheen, suvun ja tuttujen juhlahetkiin, monet taas kuvaavat työn arkea ja työelämän paineita. Kokonaisuutena ne omalla tavallaan rakentavat myös elämäntarinoita.
Harrastajakirjoittajien tekstit ovat, pitää sanoa onneksi, tallentuneet myös kirjoiksi. Kummallakin tekstikokoelmalla on ansionsa, josta osa liittyy pitkään metallimiehen kokemukseen elämän ja työn aallokoissa.
Matti Räsäsen kokoelma on laaja, runoja on puolentoista sataa. Niiden aihepiiri kattaa monta asiaa syntymästä kuolemaan ja maasta ylöspäin. Rakkausrunot ovat herkkiä tunnustuksia, ja omaa itseään kirjoittaja tutkiskelee ihan lapsuuden kokemuksista lähtien.
Räsänen on kirjoittanut myös monia runoja erilaisiin tilaisuuksiin: vaimolle jouluna, monille ystäville merkkipäivinä, hääjuhliin sekä hautajaisiin ja muistotilaisuuksiin. Tiedän, että jotkut näistä runoista, samoin kuin Jääskeläisen vastaavat, tulevat selatuiksi myös esimerkkeinä silloin, kun joku muu miettii miten tulkita tunteita mainituissa elämän tilanteissa.
Erityisen ilahduttavaa on kummankin kirjoittajan taito kokeilla erilaisia muotoja ja lähestymistapoja. Vaikka Yrjö Jääskeläinen virittää monet runonsa loppusointujen varaan, ratkaisut tuntuvat harvoin keinotekoisilta. Hieno, savolaisperäinen huumori pelastaa monet muuten arkiset ajatukset. Joskus, kuten runossa hirvenmetsästyksestä, päädytään aivan mainioon leikinlaskuun.
Jääskeläisen kokoelmassa on myös kolme metallialan suuren lakon (1971) aikana syntynyttä runoa. Sen sijaan vuonna 1975 Ovako Oy:n tuottamassa dokumenttielokuvassa käytettyä hänen runoaan Sitä se on ei ainakaan tällä nimellä kirjassa ole. Teräksenteon arki tulee esiin kuitenkin muutamissa muissa varsin perinteiseen tapaan sommitelluissa runoissa.
Yhteiskunnalliset kannanotot kuuluvat nekin kummankin kirjan aihepiiriin. "Jospa hinnan voisikin / köyhempi sanella / ja ehdot hän, / joka oikeassa on!", Jääskeläinen tiivistää aforistisesti. Räsäsellä on jonkin verran vaihtoehdotonta julistusta, mutta toisaalta hän jättää joissakin pohdinnoissaan lukijan ymmälle, haastaa ajattelemaan. Mitä sanoa esimerkiksi seuraavasta: "En opeta lapsiani ajattelemaan, / koska ajatteleva ihminen on tuomittu. / Jos ei häntä tuomita valtiolle vaarallisena, / hän joutuu ristiriitaan itsensä kanssa."
Yrjö Jääskeläinen: Työtä, Terästä ja Timantteja. Runoja elämästä, työstä ja teräksestä. Imatra 2004, 64 s.
Matti Räsänen: Elämän laineilla. Kustannusyhtiö TA-Tieto Oy 2000, 183 s.
Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 27.5.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti