perjantai 14. kesäkuuta 2013

Hiekkarantojen kuningatar

Yyteristä on tehty valssi, jenkka, twist ja muutakin musiikkia. Yyteri on ollut lavasteena monessa elokuvassa, mutta eikö tästä hiekkarantojen helmestä ole muka ennen tehty kirjaa?

On ja ei, sillä onhan Yyteristä paljon kirjoitettu. Mutta kokonaisuuden hahmottava teos on puuttunut, kunnes tietokirjailija Hannes Tiira tarttui asiaan.

Monien muiden avustamana tämä “maahanmuuttaja” on eri lähteistä eikä vähiten omien luontoretkiensä avulla löytänyt monta sellaista asiaa, jotka tekevät Yyterin tärkeäksi ei vain porilaisille vaan yleensä kaikille, jotka tämän rannanpalan alueen luonnosta osaavat nauttia.

Nautinnan tavat ovat vuosikymmenien varrella hieman muuttuneet, mutta niin on ympäristökin. Onneksi ei sentään niin paljon, että alue olisi kokonaan menettänyt alkuperäisyytensä. Ihminen on kuitenkin muuttanut Yyteriä ja muuttaa yhä. Turistien lisäksi asutus, teollisuus, liikenne ja myös näkymättömänä vaikuttava ekologisten taustatekijöiden muutos ovat osa Yyterinkin kohtaloa.

Tiira on tekstiinsä saanut mahtumaan niin paljon asiaa, että ehkä vain todellinen Yyteri-fani tai perusporilainen jaksaa lukea kaiken ahmimalla loppuun. Mukana on asutus- ja kulttuurihistoriaa sekä tietenkin myös kesänvieton historiaa. Osmo Kontturin ja Timo Wallinin kirjoittamassa luvussa käydään läpi luonnon historia niin perusteellisesti kuin se on mahdollista.

Kirjaa on kiittäminen myös hyvästä kuvituksesta; ei olla unohdettu kunnon karttojakaan. Tiiran ohella äänensä saavat kuuluviin monet muut Yyteriin ihastuneet. Valokuvat ovat suurimmaksi osaksi Satakunnan Kansan kuvaajien ottamia. Jos vielä jotakin on pakko kaivata, niin muutama kotialbumikuva perheiden kesänvietosta olisi tuonut syvyyttä siihen, miten hiekkarannalla olosta on nautittu.

Myös alueen elinkeinot on dokumentoitu, samoin tanssilavan ja missikisojen vaiheet. Kuvaus Rolling Stonesin vierailusta vuonna 1965 on vaikuttava.

Suuriakin suunnitelmia Yyterin kehittämiseksi on ollut. Suurimmat niistä ovat onneksi kariutuneet jo ennen kuin ovat päässeet edes kunnolla suunnitteluun. Tiira kirjoittakin, että Yyteri on hyvin suomalainen ranta, ei etelämaalainen huvipaikka, ja se “pelaa liian selvästi perinteillä ja luonnonarvoilla sietääkseen miljardi-investointeja”.

Tällaisesta näkökulmasta Yyteri pysyykin parhaiten viihtyisänä vapaa-ajan viettopaikkana niin kesällä kuin talvella. Tiiran kirja on hyvä apu silloin, kun haluaa piipahtaa paikalla matkaillen vain nojatuolissa.

Hannes Tiira, Yyteri. Hiekkarantojen kuningatar. Tietoa ja tarinoita Yyteristä. Omakustanne 2005, 128 s.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Satakunnan Työssä vuonna 2005.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti