lauantai 6. elokuuta 2022

Koettua taustaa Nyky-Venäjän tapahtumille

Juuri tällaisia kirjoja nyt tarvitaan. Juuri tällaisia kirjoja pitää ja kannattaa lukea – jos nimittäin mielessä vaivaa se, mitä Euroopassa alkanut sota perin juurin ajateltuna pitää taustallaan.

Tosin Anna-Lena Laurénin kirja Samettidiktatuuri ei käsittele millään tavalla Venäjän ja Ukrainan välisiä suhteita puhumattakaan että se (vuonna 2021 ilmestyneenä) valottaisi helmikuussa 2022 alkaneen hyökkäyssodan kuvioita. Mutta kuten kaikki tieto mikä koskee Venäjän kehitystä 2000-luvun puolella kirja valaisee taustoja, maan politiikan ja muunkin elämän kuvioita. Siltä pohjalta on helpompi ymmärtää, miksi on tultu siihen missä ollaan.

Ei kuitenkaan niin, että Laurénilla olisi vastauksia, jotka nyt sopivat palapelin puuttuviksi osiksi. Päin vastoin: tekstissä on paljon sellaista, jota voisi jälkiviisastellen arvostella liiasta optimismista, esimerkiksi liiasta luottamuksesta ns. hyvään kehitykseen.

Mutta niin optimismi, pessimismi kuin myös kirjoittajan kuvaamat arkielämän varsin monenlaiset kuviot pitää tässäkin tapauksessa lukea ja ymmärtää asettamalla sanottu ajakohdan ja aikaisempien tapahtumien kehyksiin. On ollut surullista huomata, miten esimerkiksi jotkut nyt, vuonna 2022, rääpivät näyttelijä Ville Haapasalon sanomisia Venäjästä joskus aikaisempina aikoina, silloin kun tilanne niin Venäjällä kuin Euroopassa oli toisenlainen.

Millainen se tilanne sitten oli? Laurén antaa siitä paljon tietoa. Hän myös kuvaa omien työmatkojensa ja arkielämänsä kosketuksia siihen, miten nykyisen hallinnon vastainen mieliala ja jopa mielenosoitukset olivat muutama vuosi sitten lähes arkipäivää. Se on ollutta mutta kannattaa muistaa, että se on ollut olemassa.

Yksi suuri muutos, jonka luonteesta olisi kyllä odottanut kirjoittajalta hieman enemmän viitteitä, on ollut sananvapauden pikku hiljaa tapahtunut rajoittaminen. Tosin se tapahtui alussa pikku hiljaa eli ikään kuin lainaus- ja sulkumerkeissä. Kovin monet ulkopuoliset eivät kiinnittäneet siihen kovin paljon huomiota.

Parasta kirjassa on itse koettu, omakohtainen. Siksi kuvaus niin sanotusta samettidiktatuurista, olkoon se muuttunut nyt millaiseksi tahansa, säilyttää arvonsa. Taustallahan on kirjoittajan pitkäaikainen asuminen ja työ Venäjällä. Sillä on aina merkityksensä olipa muuten hankittu tieto asioista miten laajaa tahansa.

* * *

Kustantajan ja kääntäjän työstä on pakko sanoa erikseen muutama sana. Anna-Lena Laurén on tehnyt hyvää työtä (ehkä joitakin mitättömiä haksahduksia lukuun ottamatta), mutta suomenkielinen teksti sisältää paljon käännettäessä syntyneitä kummajaisia. Petroskoi on säännönmukaisesti Petrozavodsk, Karhumäki jostakin syystä väärin kirjoitettuna venäjäksi ”Medvezegorsk”, Habarovsk puolestaan Chabarovsk. Pietarin kaksi kaupunginosaa ovat suomeksi vakiintuneina Vasilinsaari ja Pietarinpuoli, kirjassa ne ovat ”Vasilevskin” ja ”Petrogradskin” saaret. Viimeistään kustantamossa olisi pitänyt tarkistuttaa kaikki nimet venäjän kielen sanat. Juri Dmitrijevinkin olisi voinut kirjoittaa oikein.

Anna-Lena Laurén: Samettidiktatuuri. Vastarintaa ja myötäilijöitä Nyky-Venäjällä. Suomentanut Kaisa Sivenius. Teos & Förlaget 2021. 199 s.

Teksti julkaistu ensimmäisen kerran tällä palstalla 6.8.2022.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti