Böll vihreällä saarella

Itselle outoon voi tutustua kahdella ääritavalla, mutta myös niiden yhdistelmillä – jo maailmankirjallisuus todistaa, että kokemista on monenlaista ja siitä kertomisen tapoja erilaisia. Yksi ääri on vain ulkonaisen näkeminen, toinen laita kokeminen ns. kaikilla aisteilla ja syvemminkin.

Irlannin vihreästä saaresta kertoivat 1950-luvulla suomalaisista Aale Tynni ja Henrik Tikkanen (heidän kirjoistaan kerron täällä). Vuosikymmenen loppuun mennessä olisi voitu julkaista myös Heinrich Böllin pieni päiväkirja, mutta se ilmestyi meillä vasta vuonna 1975.

Samoihin aikoihin Irlannissa käyneet Tikkanen ja Böll ovat selvästi aistineet hieman samaan tapaan. Kuitenkin Saksan katolisessa kulttuurissa kasvaneella vaikkakaan ei "umpiuskovaisella" Böllillä on ollut yksi etu puolellaan. Se avaa meille näkymiä, johon aivan ulkopuolisen on vaikea päästä.

Böllillä ei tarjoa muualta lainattua, hän luottaa lähinnä aisteihinsa ja kokemukseensa. Hän löytää tuttua joistakin asioista, toisista taas ei. Vielä mielenkiintoisempaa on, miten hän huomaa vieraan maan ihmisten kommunikoivan sekä keskenään että outojen kanssa.

Katolisen kotimaan ja katolisen Irlannin eroja Böll tiivistää luvussa "Sanontoja". Maassa, jossa on monta eri syytä surra monia eri asioita, on hänen mukaansa tapana olla surematta liikaa. Kun irlantilainen katkaisee jalkansa tai tekee konkurssin, hän saattaa sanoa: "Olisi voinut käydä huonomminkin." Mitä saksalainen sanoo vastaavassa tilanteessa? Böllin mukaan hän tuumii, että huonommin ei enää olisi voinut käydä.

Kyse on suhtautumisesta vastoinkäymisiin, mutta se heijastuu myös suhtautumisessa lähimmäisiin. Lohdutuksen sana naapurin onnettomuudessa, eikö sen pitäisikin muistuttaa, että todellakin huonomminkin asiat voisivat olla?

Edellinen paljastaa, että Böll ei tullut vihreälle saarelle ensisijaisesti tutkiakseen sitä vaan oppiakseen. Hän tarkkailee ihmisiä ei ainoastaan kanssakäymisessä vaan myös seuraten puolisalaa baarissa istuvien ukkojen olemusta ja harvoja sanoja.

Päiväkirja vihreältä saarelta ilmestyi Otavan Delfiini-sarjassa silloin, kun itse olin kiinnostunut maailmaa avaavista pokkareista. Miksi tämä meni vuonna 1975 ohi? Nyt pohdin mitä ehkä olen menettänyt ja miksi kirjaa suosittelen. Jos olisin lukenut tämän, olisin  oppinut miten havainnoidaan käyttäen muitakin aisteja kuin niitä, jotka tavallisesti aisteina luetellaan. Pitää tajuta myös asioiden ajallinen olemus ja yhteys. Fyysistä läsnäoloa täydentää se, mitä on ollut ennen ja mikä yhdistää ihmisiä yhtä lailla kuin läsnäolokin.

Kaukaa historiasta voi ulottua nykypäivään vaikutuksia, joita emme tunnista. Mikä merkitys oli sillä, että Irlanti oli 2000 vuotta sitten Euroopan ainut ns. sivistynyt nurkka, jota ei alistettu Rooman valtakuntaan? Mikä merkitys on ollut sillä, että vuosisatojen ajan täältä on lähdetty muualle? Miljoonat ovat jättäneet saaren pakon edessä eli leivän etsinnässä.

On eri asia, tarkkailemmeko ympäristöä vai ryhdymmekö kontrolloimaan sitä (esittämään arvostelmia, jakamaan plussia ja miinuksia). Todellisuuteen näet pitää sopeutua. Böll muistuttaa, että Saksassa "yhdeksän maissa" loppuu ihan varmasti puoli kymmeneltä, mutta Irlannissa "kello yhdeksän" voi olla suurta huijausta – jos otat sen tosissasi.

Pari sanaa tästä fyysisestä kirjasta, jonka luin. Se on alun perin pokkari, mutta sidottu tummanvihreisiin kansiin ammattitaidolla ja säilynyt erittäin hyvässä kunnossa. Takakannen tasku lainauskorttia varten (siihen on merkitty lainaajan numerot ja palautuspäivät...) sekä leima "Imatran kaupunginkirjasto" kertovat, että kirja ei ole ollut hunningolla. Mielihyvin palautan sen ja toivon lukemisen iloja seuraaville lainaajille.

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta. Suomentanut Kai Kaila. Otava 1975, 107 s. Alkuteos Irisches Tagebuch 1957.

Julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 3.4.2021.