"Historia toistaa itseään."
Tällainen näennäisesti havaintoihin muka perustuva väite saattaa tulla mieleen, kun kuuntelee miten nykyajassa käytetään samoja fraaseja joita käytettiin jo sata, kaksisataa vuotta sitten.
Kyse ei kuitenkaan ole historian toistumisesta, vaan siitä, että ihmiset toistavat samantapaisia ajatuksia ja tekevät tekoja, joille on esikuvat menneisyydessä. Ihmiset valitsevat tekemisensä, kuten politiikan, suunnan niin nyt kuin ennenkin.
Kirjoittajakin voi toistaa vanhoja ajatuksia, minkä ei kuitenkaan tarvitse olla merkki jumiutumisesta vanhaan. Joskus ennenkin on näet saatettu jo keksiä se, miten arvioida esimerkiksi muukalaisvihamielisiä ja epätasa-arvoa puolustavia sanoja ja tekoja.
Näin myös vanhat ajatukset voivat olla "uusia". Hyvä esimerkki tästä ovat Katri Valan 1930-luvun kirjoitukset. Ne syntyivät aikana, jolloin Hitler alkoi luotsata maataan natsismin hengessä ja jolloin Mussolinilla oli jo tiukan fasistinen ote Italiassa.
Kirjoitukset olivat siis ajankohtaisia omana aikanaan, mutta tässä tapauksessa, monien "historiasta tuttujen" puheiden ja tekojenkin toistuessa Euroopassa, monet niistä ovat ajankohtaisia myös nyt.
Militarisointia, yhden aatteen pakkopaitaan käärittyä "kansallismielisyyttä", muukalaisvihaa: sitä kaikkea oli 30-luvun Euroopassa yllin kyllin. Vala kiinnittää huomiota lähinnä suomalaisen yhteiskunnan tilaan ja saksalaisiin ilmiöihin. Hänen huolenaan on myös se, miten usein ei suostuta puhumaan asioista vaan tuijotetaan siihen, kuka puhuja on.
Katri Vala kaipaa toisenlaista Eurooppaa. Omassa mielessäni esimerkiksi Euroopan unioni voisi jossakin tilanteessa olla sellainen "toisenlainen": erilaisuudet hyväksyvä ja kehitykseen kannustava. Kun nyt monet "brexit-ilmiöt" hiertävät ja haittaavat myönteisten asioiden edistämistä, on paikallaan katsoa miten hankauksiin ennen suhtauduttiin.
Valalla epäkohtien paljastamiseen liittyy myös optimismia. Runoilijana (mm. Pesäpuu palaa) hän kyllä ennakoi maailmanpaloa, mutta pakinoissaan Vala uskoi ihmisen järkevyyteen.
Yhtä lukuun ottamatta nämä pakinat ilmestyivät Tulenkantajat-lehdessä vuosina 1933‒1937. Kun Kansankulttuuri Oy julkaisi ne kirjana 1945, oli selvää, että vuosikymmenen takaiselle optimismille ei ollut katetta. Natsismin, fasismin ja monen muun tekijän jäljiltä kymmenet miljoonat ihmiset olivat saaneet surmansa, maailmaa tuhottu niin Euroopassa kuin Aasiassa.
Teoksen julkaiseminen olikin kuin huudahdus "mitä hän sanoikaan". Itse Katri Vala (1901-1944) ei ollut kirjan ilmestymistä näkemässä. Hän ei myöskään voinut tietää, miten kymmenkunta vuotta myöhemmin aletaan paljastaa Stalinin ajan vainoja.
Teoksen julkaiseminen olikin kuin huudahdus "mitä hän sanoikaan". Itse Katri Vala (1901-1944) ei ollut kirjan ilmestymistä näkemässä. Hän ei myöskään voinut tietää, miten kymmenkunta vuotta myöhemmin aletaan paljastaa Stalinin ajan vainoja.
Kansankulttuuri Oy:n historiassa Henki ja aine on yksi sen merkittävimmistä julkaisuista. Valalta julkaistiin lisäksi vuonna 1981 Suorasanaista 30-luvulta ja -luvusta.
Katri Vala: Henki ja aine eli yksinäisen naisen pölynimuri. taistelevia Pakinoita. Kansankulttuuri Oy 1945, 162 s.
Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 31.8.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti