Kertomus alkaa ensimmäisistä muistoista Ohiossa Yhdysvalloissa ja päättyy viimeisiin eläkevuosiin Helsingissä. Tähän väliin mahtuu monenlaisia vaiheita noin 63 vuoden aikana Petroskoissa, Kontupohjassa, karkotuksessa Kazakstanissa ja myös pakkotyössä Tšeljabinskissa.
Tällainen luettelo ei vielä paljasta sitä paljon tärkeämpää, että Allan Sihvolan (1920–2009) kokema ei ole ollut vain hänen elämäänsä, vaan kokonaisen sukupolven ja samoja kohtaloita kokeneiden elämää. Se on enemmän kuin "historiaa". Itse kerrottuna siinä näyttäytyvät työt ja harrastukset sekä kaikki ne ihmiset, joiden kanssa erilaiset polut ovat vuosikymmenien aikana risteytyneet.
Neuvostoliiton suomalaisten muisteluja on julkaistu lehdissä ja kirjoina kymmeniä, mutta harvoissa niistä on näin perusteellinen ote asioihin. Se johtuu varmaan ennen muuta kirjoittajan hyvästä muistista, ehkä muistiinpanoistakin, ja arvelen että myös tekijästä, johon hän viittaa ohimennen: Sihvola kertoo valokuvanneensa paljon. Olettaisin, että kuvat ja kuvamuisti ovat tärkeä väline koottaessa kertomusta elämän eri vaiheista.
Varsinaiselta ammatiltaan Allan Sihvola oli metallityöläinen, viilari ja asentaja, mutta viimeisinä työvuosinaan myös radio- ja tv-aseman tekninen työntekijä. Vähintään yhtä tärkeä osa häntä oli musiikki, ura erilaisissa kokoonpanoissa tanssiorkestereista tilapäisiin soittokuntiin ja jopa sinfoniaorkesteriin. Neuvosto-Karjalassa hänet tunnettiin ennen kaikkea muusikkona, trumpetistina.
Muistelmia Sihvola alkoi kirjoittaa eläkkeelle jäätyään Petroskoissa, viimeistely tehtiin Suomessa. Muisti oli varsinainen työkalu, apua antoivat vaimo ja tytär. Kuitenkin suurin osa kertomasta on sellaista, jonka koki vain Allan itse. Lopputulos on hyvin viimeistelty valokuvineen ja henkilökuvauksineen. Muisteltuja lähimmäisiä on noin 175, ja tarkistin että hän antaa, paria poikkeusta lukuunottamatta, heistä aivan oikeat tiedot. Muukin teksti on tarkan tuntuista, joten sitä voi pitää autenttisena kertomuksena. Jotakin kertoo sekin, että kirjoittaja ei lainaa oikeastaan mitään muista lähteistä, kaikki on itseltä.
Syystä tai toisesta muistelma ei ilmestynyt kirjoittajan eläessä. Suomalaisten yhtäkkiä kiinnostuessa Neuvostoliiton suomalaisista, syksyn 2019 jälkeen, tällaisille muistoille on kysyntää ja niitä tarvitaan. Onhan käynnissä myös Kansallisarkiston kokonaisselvitys aiheesta.
Allan Sihvolan teos muistuttaa siitäkin, että oli olemassa "neuvostolaista" koulua, leikkejä, työtä, harrastuksia, ystävyyttä, omien kotien rakentamista. Ei ollut siis vain vangitsemisia, leirejä ja kuolemantuomioita. Niistäkään Sihvola ei vaikene, mutta ne eivät olleet kaikki se, mitä elämään kuului 30-luvun alusta 90-luvulle.
*
Tämä on siis omaelämänkerta. Keskiössä on itse koettu ja ihmiset, joita kertoja on tavannut ja joiden kanssa tehnyt työtä, asunut, harrastanut, joita hän on rakastanut ja joitakin inhonnutkin. Tämä on kertomus Allan Sihvolan, asentajan ja muusikon elämästä.
Siksi tuntuu oudolta, että kustantaja on antanut teokselle tällaisen nimen: Stalinin taivaan alle. Eikä alaotsake Lapsena Yhdysvalloista Neuvosto-Karjalaan pelasta mitään, päin vastoin: kirjan nimessä ei ole kirjoittajan elämästä mitään oleellista. Ja miten Stalin liittyy muistelmaan? Valitettava lapsus, joka ei tietojeni mukaan ollut muistelmien oikeudenomistajien tahto.
Älköön tämä kuitenkaan karkottako yhtään lukijaa. Allan Sihvolan pitkään ja mielenkiintoiseen elämään kannattaa tutustua.
Allan Sihvola: Stalinin taivaan alle. Lapsena Yhdysvalloista Neuvosto-Karjalaan. OK-Kirja 2021, 243 s.
Teksti julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 6.5.2021.
Kirjan kannen kuvassa Allan Sihvola (keskellä) soittaa Petroskoin rautateiden soittokunnassa. Kuva suurenee klikkaamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti