tag:blogger.com,1999:blog-65456085826223071162024-02-19T17:21:31.583+02:00Kirjoja äärestä laitaanKirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.comBlogger326125tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-79824940030900778692023-09-30T10:09:00.004+03:002023-09-30T10:16:00.949+03:00 Nimetkin ovat osa kerrontaa...<p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: "Times New Roman";">Miljöö, teot, henkilöt... siis tapahtumapaikat, erilainen toiminta ja siihen osallistuvat... näiden tekijöiden solminta yhteen on kertomusta laativan työtä. Lukija puolestaan purkaa tuota kerrottua mielessään eri tavoin riippuen sekä tekstin ominaisuuksista ja käänteistä että tietenkin</span><span style="font-family: "Times New Roman";"> </span><span style="font-family: "Times New Roman";">myös omista kokemuksistaan ja ennakkokäsityksistään.</span></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;">Suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa olemme tottuneet siihen, että kertojan nimeämät henkilöt, joskus paikatkin, alkavat elää omaa elämäänsä. Hyvä esimerkki on se, miten muutamien <b>Väinö Linnan</b> <i>Tuntemattoman sotilaan</i> henkilöiden nimien mainitseminen herättää mielessämme heidän kirjassa kuvattuja luonteenpiirteitään (ja <b>Edvin Laineen</b> elokuvan ansiosta ovat eläviä myös ulkonäkökuvitelmat). Sama koskee <b>Aleksis Kiven</b> ja monen muun tuotantoa: kirjojen sankarit elävät osaksi nimiensä kautta. <b>Maiju Lassila (Algoth Untola)</b> valitsi joskus nimen selvästikin osaksi luonnekuvausta.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Edelliseen liittyen olen pohtinut sitä, miksi esimerkiksi kahden varsin paljon käännetyn venäläiskirjailijan käyttämät sekä henkilö- että paikannimet ovat saaneet niin "varovaisen" käsittelyn. Miksi kääntäjät eivät <b>Nikolai Gogolin</b> ja <b>Anton Tšehovin</b> tekstien äärellä joko tajua tai välitä siitä, minkä viestin kirjailija on halunnut kertoa valitsemalla juuri tietyt nimet.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Outoa on sekin, että eivät kaikki mainittujen kirjailijoiden tuotantoa analysoineet tutkijatkaan ole tähän puoleen kiinnittäneet huomiota. Esimerkiksi kun <b>Ville Juhani Sutinen</b> tutkailee aron merkitystä tapahtumien paikkana Tšehovin tuotannossa (<i>Sivupolkuja</i>, 2020), hän ei puutu henkilönimiin. Jos aro on yksi kertomuksen toimijoista, onko yhdentekevää, mitä nimiä siellä kulkeville henkilöille on annettu?</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Joidenkin henkilöhahmojen sanotaan ”suorastaan kasvavan esiin aron autiudesta” (emt. s. 47). Heitä ovat <i>Holodov</i> ja <i>Dymov; </i>Kylmänen ja Savunen. Ei voi olettaa, että suomenkielinen lukija osaa venäjää ymmärtääkseen, että ei Anton Pavlovitš suinkaan heittänyt nimiä hatusta – siinä tapauksessa hän olisi nimennyt herrat ehkä Smirnoviksi ja Ivanoviksi.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Sekä Gogolin että Tšehovin henkilöiden nimet liittyvät usein heidän luonteisiinsa, tekemisiinsä tai laajemmin ottaen tapahtumien ja ympäristöjen luonteisiin. Gogol tarjoaa muutamissa yhteyksissä myös pohdinnan siitä, miten nimi ei ole syntynyt sattumalta vaan että se istuu henkilön ominaisuudeksi nimenantohetkestä maailman tappiin saakka.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Esimerkiksi <i>Päällysviitan</i> päähenkilön äidin pohdiskelu pojalle annettavasta nimestä on avoin vihje siitä, mikä merkitys nimellä on. <b>Vladimir Nabokoville</b> on hänen Gogol-kirjassaan antanut <i>Reviisorin</i> nuoren miehen sukunimi <i>Hlestakov</i> aiheen pohdiskeluun (jota lukija kernaasti omassa mielessään jatkaa...) siitä, mitä mielikuvia nimi venäjänkielisessä ympäristössä herättää. Kepeys, uhkarohkeus, liukaskielisyys, tomppelimainen kerskailu, Nabokov luettelee. <b>Martti Kuusisen</b> ym. sanakirjassa verbi <i>hlestat</i> käännetään mm. piestä, hutkia, ruoskia, lorottaa, latkia...</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Nimiä ei tietenkään voi kääntää niin, että alkuperäisen tekstin kaikki tarkoitukset ja piiloajatukset tulisivat selviksi. Mutta tätä asiaa voisivat teosten esipuheiden ja jälkisanojen kirjoittajat käsitellä silloin, kun nimillä on merkitystä henkilöiden luonteiden kuvaamisessa ja jopa juonen kehittelyssä. Harvoinpa kääntäjälle tarjoutuu tilaisuus niin itsestään selvään työhön kuin on mahdollista Tšehovin kertomuksen <i>Lošadinaja familija</i> (Hevosmainen sukunimi) tapauksessa.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Tietenkään kaikki nimivalinnat eivät perustu sanaleikkeihin tai ole muuten niin tarkoituksella valittuja kuin äkkiseltään kuvittelee. Mutta kun taitava kääntäjä <b>Juhani Konkka</b> aikanaan Tšehovin kertomuksessa <i>Peresolili</i> (Liikaa suolaa) kertoo maanmittari Gleb Gavrilovitš Smirnovin tulevan Mätälän (alkutekstissä <i>Gniluška</i>) rautatieasemalle hän varmaan tekee oikean ratkaisun. Nimen valinnalla kirjailija antaa paikkakunnan asioista tietyn kuvan. Sen sijaan päähenkilö on nimeltään ”neutraali”. Hän voisi olla vaikkapa Ivan Ivanovitš Ivanov.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Tšehovin kertomusten suomennoksista löytyy monia esimerkkejä siitä, miten alkutekstin nimien viestit eivät välity eteenpäin. Näin on esimerkiksi seuraavien henkilöiden kohdalla: <i>Tšervjakov</i> (Matonen, kertomus ”Virkamiehen kuolema”), <i>Peplov</i> (Tuhkanen; ”Ei onnistunut”), <i>Perekladin</i> (Poikkipuinen; ”Huutomerkki”), <i>Panihidin</i> (Surumessula; ”Kauhea yö”) sekä <i>Rjabovski</i> (Rokonarpila; ”Hepsakka”). Esimerkkejä löytyy kymmenittäin.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Vertailun vuoksi huomaa paljon julkaistujen Tšehov-vironnusten (<b>Friedebert Tuglas</b>) olevan ehkä vieläkin varovaisemmin tehtyjä ja jättävän mieluummin alkuperäiset nimet kuin ryhtyvän niitä kääntämään. Mätälä on Tuglasille Gniluška ja myös Tšervjakov on saanut pitää nimensä. Ainoastaan kertomuksen Lošadinaja familija sanaleikittely vie mukanaan: kääntäjä on luonut koko joukon mainioita vironkielisiä sukunimiä (Varsaste, Ruunaste, Valjaste jne.).</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Mikä siis avuksi, neuvoksi? Kuten jo mainittiin, viisaat vihjaukset ja suorasanainen analysointi teosten huomautuksissa tai jälkisanoissa selventäisi sitä, milloin kirjailijan nimivalinnoilla on selvästikin ollut jokin merkitys. Valintoja ovat myös tavanomaiset nimet tai nimettömyys.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Jotta vielä pisteenä iin päälle tulisi selväksi, että nimillä on merkitystä, tähän loppuun Anton Tšehovin kertomuksen <i>Kameleontti alku</i>, ensin Juhani Konkan ja sitten ei-ammattilaisen kääntämänä:</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i><span style="font-size: medium;">”Kauppatorin poikki on menossa poliisitarkastaja Otšumalov uudessa päällystakissaan, nyytti kädessä.” [Konkka]</span></i></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i><span style="font-size: medium;">”Kauppatorin poikki astelee poliisivartija Hullupäinen uudessa takissaan ja nyytti kädessään.” [Ruusunen]</span></i></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Julkaistu 30.9.2023</span></p><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Nimien suomennokset pääasiassa tämän jutun kirjoittajan.</span></p>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-90160103826037212932023-04-18T10:00:00.011+03:002023-04-19T08:43:07.407+03:00Nolo Kirja Älä lue<p><span style="font-family: "Times New Roman";"><span style="font-size: medium;">Joka tietoa lisää, lisää tuskaa. Näin ajatellaan kun joku kertoo jostakin epämiellyttävästä, joka tavalla tai toisella tuntuu uhkaavalta.</span></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="font-size: medium;">Mutta onko vain tieto se, mikä tuskaa aiheuttaa? Eikö kyse ole siitäkin epämukavuudesta, jota syntyy kun emme voi vaikuttaa epämiellyttävään asiaan? Kun esimerkiksi emme voi estää pahaa tapahtumasta tai edes normaalilla tavalla selittää, miksi se tapahtuu.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Omana aikanammekin tapahtuu ikäviä asioita. Ihmisiä vahingoitetaan ja tuhotaan sodissa ja muissa väkivallanteoissa ja samassa yhteydessä heidän ihmisarvonsa kielletään. Kun tätä tapahtui aikaisemminkin, monen monta kertaa, emmekö siis opi mitään?</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Voimme ainakin vakavasti tutkailla, miten ihmiset reagoivat pahuuteen. Vaikeampaa on arvioida, mitä merkitystä reaktioilla on ollut. Vielä ikävämpää on havaita, että pahuudesta kertominen on saanut aikaan myös närkästymistä.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><b>Ester Ståhlbergin</b> kertomuskokoelma <i>Katso, unennäkijä tulee...</i> ilmestyi aikana, jolloin puheisiin ja politiikkaan ladattu voimakas antisemitismi ja muu ihmisoikeuksien vastaisuus oli kehittymässä teoiksi ihmisiä vastaan. Ensimmäisen presidenttimme puoliso oli yksi heistä, jotka yrittivät herättää huomaamaan, mitä maanosassamme oli tapahtumassa.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Nimikertomus (sivut 5─160) perehdyttää tavallisen tuntuisen suomalaisen perheen vaiheisiin ennen ja jälkeen maan itsenäistymisen. Mutta koska perhe on juutalainen, tarinaan punoutuu sekä maan sisäistä jännitettä että sukulaisuussuhteiden ym. kautta myös sitä, mitä oli tapahtumassa ennen kaikkea Saksassa.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Ei ole vaikea huomata, että eräät seikat toistuvat. Vaikka ihminen on syntynyt jossakin maassa, jotkut kokevat hänet niin vieraaksi, että kehottavat häntä lähtemään "omaan maahansa". Tätähän tapahtuu edelleenkin, vuonna 2023: nostaa päätään "rotutaikausko", joksi Ståhlberg rotuvihaa myös kutsui.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Saksan tapahtumat 30-luvun alussa olivat yksi herättäjä juutalaisten valtion perustamiseksi. Siitä ei kuitenkaan tullut ratkaisua siihen, mitä natsipuolueen johto aikoi ja myöhemmin teki. Silti tuo kaikki kannattaa muistaa. On muistettava sekin, että meissä asuu myös pahuus ja että tieto muiden kärsimyksistä ei aina vaikuta positiivisella tavalla reaktioihimme, esimerkiksi auttamishaluun.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Ester Ståhlbergin kertomuksen kaltaisten varoitusten (sellaisenakin sen voi lukea) aikalaisreaktiot kannattaa myös pitää mielessä. Niistä ehkä oleellisin on ollut vaikeneminen: sillä saadaan suuria aikaan eli estetään tiedon leviämistä ja padotaan sympatiat omiin karsinoihinsa.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Varastokirjastosta lainaamani tämän kertomuskokoelman yksi lukija ei kuitenkaan vaiennut. Hän kirjoitti lyijykynällä sivulle 147 marginaaliin, kohtaan jossa edellisillä sivuilla on käsitelty juutalaisvainoja, seuraavan kaunokirjoitusnäytteen: "Nolo Kirja Älä lue". Varmuudeksi hän vielä alleviivasi kirjoittamansa. Näin sain minäkin viestin noin 90 vuoden takaa: älä sinä kiinnostu siitä, millaista ihmisteurastusta Euroopassa suunnitellaan!</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Ståhlbergin kirja kestää aikaa, ja lukijan merkintä on yksi todiste siitä. Kirjan parissa muussakin kertomuksessa puututaan oikeisiin asioihin, esimerkiksi invalidien asemaan, köyhyyteen ja vuoden 1918 sodan vaikutuksiin.</span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><b><span style="font-size: medium;">Ester Ståhlberg: Katso, unennäkijä tulee... Kertomuksia. [Eri tekijöiden] runot suomentanut Katri Vala. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1933, 288 s. </span></b></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Lainattu kirja on kuulunut Porin Toejoen kirjaston kokoelmiin, jolloin edellä mainittu lukijan kommentti on ilmeisesti kirjoitettu. Tämä kirjoitus julkaistaan tällä palstalla 18.4.2023.</span></p><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>
<blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: left;"><span style="font-family: courier; font-size: medium;">Kuva: teksti juutalaisvainoista närkästytti tuntematonta lukijaa 1930-luvulla. Ester Ståhlbergin kertomuskokoelma Katso, unennäkijä tulee...</span> </p></blockquote></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: left;"><span style="font-family: courier; font-size: medium;"><b>Klikkaa kuvaa suuremmaksi!</b></span></p></blockquote></blockquote><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: courier; font-size: medium;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhihW1JrYcZEf-wtoB5QImVJRQ8yDNd2KxJWRBKU1YonvV9onkBt7RheqUKzjODR2NiHUXCsTlEfvb1v4zZ434tyY_p-ob0_byTwasOA8mmF1qdiE-mH8h4d3BYua3wiN3Gw1ePyF6l0QA3_gQ9A-Vyeh5WmXRBwQfkNEe5eF6Qt0qW3enXqOfGnTez1A/s5780/Sta%CC%8Ahlberg-unenna%CC%88kija%CC%88%202.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4192" data-original-width="5780" height="232" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhihW1JrYcZEf-wtoB5QImVJRQ8yDNd2KxJWRBKU1YonvV9onkBt7RheqUKzjODR2NiHUXCsTlEfvb1v4zZ434tyY_p-ob0_byTwasOA8mmF1qdiE-mH8h4d3BYua3wiN3Gw1ePyF6l0QA3_gQ9A-Vyeh5WmXRBwQfkNEe5eF6Qt0qW3enXqOfGnTez1A/s320/Sta%CC%8Ahlberg-unenna%CC%88kija%CC%88%202.jpg" width="320" /></a></div><br /><span style="font-family: courier; font-size: medium;"><br /></span><p></p><div><br /></div>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-40748839427157728342023-02-23T19:45:00.003+02:002023-04-19T08:39:22.883+03:00Kokonaiskatsaus sorron käytännöistä<p><span><span style="font-family: times; font-size: medium;">Jotta tulisi ymmärretyksi oikein, jottei kukaan sanoisi että tarkoitus on vain kaivella vikoja, on paras aloittaa tämä kirjaesittely näin: ”Tämä on yksi kunnianhimoisimmista ja onnistuneimmista kokonaisesityksistä siitä, mitä ihmisten elämässä merkitsivät Neuvostoliitossa toteutetut vangitsemiset, tuomitsemiset, teloitukset ja pakkotyö.”</span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><b>Anne Applebaumin </b><i>Gulag. Vankileirien saariston historia </i><span>ilmestyi jo 20 vuotta sitten – siis alkuteos, joka vasta viime vuonna saatiin suomeksi.</span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Tässä on taas yksi syy katsoa peiliin. Suomalaisten kuvitelma asiantuntevuudestaan itänaapurin historian ja nykyisyyden suhteen on ennenkin osoittautunut puheeksi. Toki puheella on katetta, mutta joissakin kohdin onnahtelemme. Tätä tapausta ei voi laittaa enää ”kekkoslandiankaan” syyksi. Syy on ehkä siinä, että emme etsi tarpeeksi kokonaisuuksia vaan enemmän hamuamme mielenkiintoisen tuntuisia ”pikkujuttuja”.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Toisen peiliin katsomisen aiheen kirja tarjoaa meille perestroikan ajan Moskovan kirjeenvaihtajille. Applebaum pitää erikoisena sitä, miten vähän lännessä kiinnitettiin huomiota leirijärjestelmän loppuvaiheisiin. Viimeisten tuon ajan poliittisten vankien kohtalo jäi monien muiden tapahtumien vuoksi julkisuudelta melkein piiloon. Itse koin asian osaksi niin, että Suomessa ei 1980-luvulla ollut erikoista kysyntää neuvostoyhteiskunnan ikävien piirteiden pohtimiselle.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><span>Nyt kun Venäjällä tapahtuu mitä tapahtuu on vuosien 1917–1991 kehityksestä kertovilla teoksilla tärkeä sija ymmärrykseen opastamisessa. On syytä ottaa esiin läntisten aikaansaannosten ohella neuvostoliittolaisten itsensä kokoamat tiedot ja kokemukset alkaen</span><span> </span><b>Solželitsynistä </b><span>ja päätyen moniin muihin kuten </span><b>Bukovski, Orlov, Šalamov </b><span>ja</span><span> </span><b>Medvedevin </b><span>veljekset. Luettelo on esimerkinomainen, eri kielilläkin löytyy aiheesta paljon. Sol</span><span>ž</span><span>enitsynin </span><i>Vankileirien saaristo </i><span>muuten saatiin suomeksi yhdessä vuodessa (alkuosa) ja 3–5 vuodessa (osat 3–7) alkuteoksen jälkeen.</span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Yksi seikka on hyvä muistaa: itse asiat kokeneiden kertoma ei vanhene koskaan. Sen sijaan eri lähteisiin perustuva tutkimus, jota Applebaumin teos on, täydentyy. Tietoa karttuu ja sen arviointiin löydetään uusia näkökulmia. Tästä syystä en jaksa hurrata kustantajalle, joka sai suomennoksen aikaan 19 vuotta alkuteoksen ja 18 vuotta ruotsinnoksen jälkeen.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Mutta kirja on tervetullut: siinä on paljon tärkeitä faktoja ja muistettavia huomioita. Jälkisanoissa on asia, josta tulisi olla yksi rivi kaikissa tietokirjoissa "lopullista" tietoa ei voi helposti löytää Gulagin kokoisesta ja mittaisesta jättimonsterista. Sortokoneisto oli paitsi laaja myös niin tehokas, että se jätti yhteiskuntaan ja ihmisiin syvät jäljet.</span></p><p style="border: none; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; padding: 0cm; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Suomalaisten kohtaloiden ymmärtämiseksi Applebaum antaa kehyksiä, ei yksityiskohtia. Kymmenen vuoden tuomion saaneen amerikansuomalaisen tekstiä on käytetty lähteenä. Solovetskin osalta on lainattu "suomalaisen liikemiehen" vuonna 1935 ilmestynyttä teosta. Nykyinen tutkimustyö luonnollisesti puuttuu. Kummastuttaa, että kustantaja ei ole nähnyt vaivaa liittääkseen 720 sivuun mitään asioita nykynäkökulmasta selventävää.</span></p><p style="border: none; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; padding: 0cm; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Loppuluvuissa mutta muuallakin tarjotaan paljon vangitsemisiin ja vankileireihin liittyviä lukuja. Applebaum neuvoo ymmärtämään niiden ”suhteellisuuden”, ”viitteenomaisuuden”. Kaikki arkistotieto ei ole tullut julkiseksi eikä liene tulossa. Tätä ei aina ymmärretä. Joissakin Neuvostoliitto-teoksissa tarjotaan ikään kuin pisteenä iin päällä tuomittujen lukumääriä, jotka kuitenkaan eivät ole asian ydin – ja joita kirjoittaja ei aina ole edes itse tutkinut.</span></p><p style="border: none; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; padding: 0cm; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><span>Neuvostoliiton tutkimus jatkuu Suomessakin. Saamme asiaan perehtyneiden avulla tietoa, joka auttaa paremmin ymmärtämään mitä tapahtui</span><span> </span><span>– ja miksi. Vaikka alkuperäislähteiden ääreen pääsy on nyt hankalaa, uskon että ennemmin tai myöhemmin saamme myös perusteellisen oman Gulag-kokonaisesityksemme.</span></span></p><p style="border: none; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; padding: 0cm; widows: 2;"><b><span style="font-family: times; font-size: medium;">Anne Applebaum: Gulag. Vankileirien saariston historia. Suomentanut Antero Helasvuo [ja Vappu Orlov]. Kustannusosakeyhtiö Siltala 2022, 720 s.</span></b></p><p style="border: none; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; padding: 0cm; widows: 2;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNQrKyQPnX3tv5_JzeYKNuBOj6aAN5i61_TU2F62bC7Omjc99O_gffXCGgWShm3VyaS-OeEU04TlImoVxSp4mAQ046fAhnD4exX9WuBFdbqQRLBqKT-zLtD77hqxypDkj2oertku9H5kop6Yp6G_oBS2bUL3WHRToozz9NITF9DEY7qpUgXVbIW6frvA/s5145/Gulag_Applebaum.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="5145" data-original-width="3532" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNQrKyQPnX3tv5_JzeYKNuBOj6aAN5i61_TU2F62bC7Omjc99O_gffXCGgWShm3VyaS-OeEU04TlImoVxSp4mAQ046fAhnD4exX9WuBFdbqQRLBqKT-zLtD77hqxypDkj2oertku9H5kop6Yp6G_oBS2bUL3WHRToozz9NITF9DEY7qpUgXVbIW6frvA/s320/Gulag_Applebaum.jpg" width="220" /></a></div><br /><b style="font-family: "Times New Roman", serif;"><br /></b><p></p><p style="border: none; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; padding: 0cm; widows: 2;"><b style="font-family: "Times New Roman", serif;"><br /></b></p><p style="border: none; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; padding: 0cm; widows: 2;"><br /></p>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-48939115281978473662022-08-06T12:34:00.002+03:002023-04-19T08:33:21.032+03:00Koettua taustaa Nyky-Venäjän tapahtumille<p><span style="font-size: medium;">Juuri tällaisia kirjoja nyt tarvitaan.
Juuri tällaisia kirjoja pitää ja kannattaa lukea – jos nimittäin
mielessä vaivaa se, mitä Euroopassa alkanut sota perin juurin
ajateltuna pitää taustallaan.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Tosin <b>Anna-Lena Laurénin</b> kirja
<i>Samettidiktatuuri</i> ei käsittele millään tavalla Venäjän ja
Ukrainan välisiä suhteita puhumattakaan että se (vuonna 2021
ilmestyneenä) valottaisi helmikuussa 2022 alkaneen hyökkäyssodan
kuvioita. Mutta kuten kaikki tieto mikä koskee Venäjän kehitystä
2000-luvun puolella kirja valaisee taustoja, maan politiikan ja
muunkin elämän kuvioita. Siltä pohjalta on helpompi ymmärtää,
miksi on tultu siihen missä ollaan.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Ei kuitenkaan niin, että Laurénilla
olisi vastauksia, jotka nyt sopivat palapelin puuttuviksi osiksi.
Päin vastoin: tekstissä on paljon sellaista, jota voisi
jälkiviisastellen arvostella liiasta optimismista, esimerkiksi
liiasta luottamuksesta ns. hyvään kehitykseen.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Mutta niin optimismi, pessimismi kuin
myös kirjoittajan kuvaamat arkielämän varsin monenlaiset kuviot
pitää tässäkin tapauksessa lukea ja ymmärtää asettamalla
sanottu ajakohdan ja aikaisempien tapahtumien kehyksiin. On ollut
surullista huomata, miten esimerkiksi jotkut nyt, vuonna 2022,
rääpivät näyttelijä <b>Ville Haapasalon</b> sanomisia Venäjästä
joskus aikaisempina aikoina, silloin kun tilanne niin Venäjällä
kuin Euroopassa oli toisenlainen.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Millainen se tilanne sitten oli? Laurén
antaa siitä paljon tietoa. Hän myös kuvaa omien työmatkojensa ja
arkielämänsä kosketuksia siihen, miten nykyisen hallinnon
vastainen mieliala ja jopa mielenosoitukset olivat muutama vuosi
sitten lähes arkipäivää. Se on ollutta mutta kannattaa muistaa,
että se on ollut olemassa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Yksi suuri muutos, jonka luonteesta
olisi kyllä odottanut kirjoittajalta hieman enemmän viitteitä, on
ollut sananvapauden pikku hiljaa tapahtunut rajoittaminen. Tosin se
tapahtui alussa pikku hiljaa eli ikään kuin lainaus- ja
sulkumerkeissä. Kovin monet ulkopuoliset eivät kiinnittäneet
siihen kovin paljon huomiota.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Parasta kirjassa on itse koettu,
omakohtainen. Siksi kuvaus niin sanotusta samettidiktatuurista,
olkoon se muuttunut nyt millaiseksi tahansa, säilyttää arvonsa.
Taustallahan on kirjoittajan pitkäaikainen asuminen ja työ
Venäjällä. Sillä on aina merkityksensä olipa muuten hankittu
tieto asioista miten laajaa tahansa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">* * *</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Kustantajan ja kääntäjän työstä
on pakko sanoa erikseen muutama sana. Anna-Lena Laurén on tehnyt
hyvää työtä (joitakin mitättömiä haksahduksia lukuun
ottamatta), mutta suomenkielinen teksti sisältää paljon
käännöskummajaisia. Petroskoi on
säännönmukaisesti Petrozavodsk, Karhumäki jostakin syystä väärin
kirjoitettuna venäjäksi ”Medvezegorsk”, Habarovsk puolestaan
Chabarovsk. Pietarin kaksi kaupunginosaa ovat suomeksi vakiintuneina
Vasilinsaari ja Pietarinpuoli, kirjassa ne ovat ”Vasilevskin” ja
”Petrogradskin” saaret. Viimeistään kustantamossa olisi pitänyt
tarkistuttaa kaikki nimet ja venäjän kielen sanat. Myös Juri Dmitrijevin olisi voinut kirjoittaa oikein.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><b><span style="font-size: medium;">Anna-Lena Laurén:
Samettidiktatuuri. Vastarintaa ja myötäilijöitä Nyky-Venäjällä.
Suomentanut Kaisa Sivenius. Teos & Förlaget 2021. 199 s.</span></b></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Teksti julkaistu ensimmäisen kerran
tällä palstalla 6.8.2022.</span></p>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-8775198513676432832021-07-16T21:45:00.001+03:002021-07-16T21:45:14.715+03:00Ei lumoa ilman tarvetta<div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Tieteellisesti tutkimatta arkea tarkkaillen voi päätellä, että kirjoitamme asioita "ylös" eli jollekin alustalle tärkeysjärjestyksessä seuraavista syistä: 1. jollekin toiselle viestinä jostakin asiasta, 2. itselle jotta ei unohtuisi (mitä kaupasta ostaa tms.) ja 3. muistiin ns. tulevia aikoja varten eli vaikkapa muistikirjaan tai muualle tieto, jonka haluaa jäävän talteen.</span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;">Kohdan 1. perinteinen väline oli kirje, paperi joka lähetettiin postissa. Näyttää siltä, että reaaliajassa viestiä välittävät sähköiset välineet ovat syrjäyttäneet sen suurimmalta osin.</span><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Kohdassa 2. taitaa varsin yleinen olla paperilappunen, vaikka kyllä käytetään myös sähköisiä kalentereita ja älypuhelimen muita sovelluksia. Harvalla kuitenkaan taitaa olla sellaista muistikirjaa, joka palvelisi niin tässä kohdin kuin kohdassa 3.</span><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Mutta kirjeiden kirjoittamisen sekä päivä- ja muistikirjojen puolesta puhutaan. Kauniillakin tavalla ja monipuolisesti, kuten kirjailija <b>Terhi Rannela</b> teoksessaan <i>Kirjeiden lumo.</i></span><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;">Mutta entä jos kirje tai mikään muu "hienompi kirjoittaminen" ei lumoa? Jos kehitys on mennyt jo siihen, että välineenämme on vain tietokoneen välityskyky (verkkoyhteydet)? Kun kirjoittaminen ylipäätään on muuttunut sormenpäiden kosketuksiksi lasilevyllä, miksi puhua sellaisen puolesta, joka kiinnostaa vain harvoja?</span><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">On toki hyvä muistuttaa, että elämässä on hetkiä ja asioita joiden vuoksi kannattaa miettiä viestinnän tapaa. On menetelmiä, joiden ansiosta muistot säilyvät pidempään kuin yön yli. On muitakin välineitä kuin puhelimen kamera. Mikä esimerkiksi oikeasti korvaa onnittelu- tai osanottokortin?</span><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Rannelalla on monia hyviä ideoita. Parhaansa mukaan hän yrittää motivoida ymmärtämään "vanhanaikaisen" kirjoittamisen merkitystä. Tässäkin on oleellista kuitenkin se, syntyykö tarvetta ja onko motivaatiota. Tapoihin ja tarpeisiin kasvetaan lapsesta, koululla on suuri merkitys. On mietittävä oman kirjoittamisen merkitystä: sitä, että siitä jää pitkäaikaisia jälkiä (esine, olkoon sitten kirje, kortti tai muu teksti) ja sillä voi persoonallisemmin kuin tekstiviestillä lähestyä toista ihmistä. Kaikkea ei tietenkään tarvitse säilyttää.</span><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Ammattikirjoittajan pohdinnat avaavat monenlaisia näkymiä kirjoittamiseen, mutta lähestymistapa on turhan hempeä. Tulevat raavaat äijätkin tulisi saada kirjoittamaan, ylipäätään pitäisi pystyä yllyttämään kaikkia.</span><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Päiväkirjoja kirjoittavat yleensä korostavat, että ne auttavat selkiyttämään ajatuksia ja pohtimaan omassa rauhassa elämän isoja ja pieniä kysymyksiä. Tässä on kirjeen "voima": toisin kuin hätäinen puhelinsoitto se antaa mahdollisuuden selvittää asioita toiselle perusteellisesti – tietenkin aina niissä rajoissa, miten vastaanottaja viestit ymmärtää.</span><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Omakohtainen havainto koronavuoden 2020 kokemusten pohjalta: emme enää osaa reagoida entiseen tapaan kirjallisiin lähestymisiin. Vain kolmessa neljässä tapauksessa kymmenestä olen saanut kiitoksen – sähköisesti, mutta kuitenkin.</span><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Silti aion vielä kirjoittaa...</span><span style="font-size: medium;"><br /></span><b><span style="font-size: medium;"><br /></span></b></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><b><span style="font-size: medium;">Terhi Rannela: Kirjeiden lumo. Karisto 2021, 168 s.</span></b><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 16.7.2021. </span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT4Nr22mnKL9cbgoMdJh3ma7J6SfMtF2eZHZlafJhRaH0Gq7AuLslyzQ1OpgBHZ2dziyuMVC4KNwNukxiWMvqoRfFf1wWyw-FejWsCNBdiFk4uru6rx526gy4VvtunAq5sEkB2MUOaLfAi/s1485/Rannela.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1485" data-original-width="1103" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT4Nr22mnKL9cbgoMdJh3ma7J6SfMtF2eZHZlafJhRaH0Gq7AuLslyzQ1OpgBHZ2dziyuMVC4KNwNukxiWMvqoRfFf1wWyw-FejWsCNBdiFk4uru6rx526gy4VvtunAq5sEkB2MUOaLfAi/s320/Rannela.jpg" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span></div>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-22542894926329581942021-07-16T18:36:00.009+03:002021-07-16T19:35:19.994+03:00Kulkemista kuolleiden parissa<div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: "Times New Roman";">Kuolleista kertominen on yleensä puhumista elämästä, ihmisistä siinä ajassa jossa he olivat läsnä. Monesti sanotaankin, että hyvä kertomus vainajasta nostaa hänet eteemme kuin haudasta nousseena, elävänä.</span></span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: "Times New Roman";"><br /></span></span><span style="font-size: medium;">Mutta kun liikutaan paikassa, jonne kuolleet saatetaan, asetelma muuttuu. Toki silloinkin voi pysyttäytyä vain siinä, mitä hautoihin peitetyt ja tuhkana sirotellut ovat tehneet. Kuolema on tällöin läsnä vain päivämääränä, jonka jälkeistä aikaa ajatuksemme eivät kosketa.</span></div><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Mutta paikka muistokivineen on itsessään jotakin, joka voi vangita ajatuksemme. Voi käydä niin, että katsomme vain hautoja ja lähes unohdamme kuolleiden olleen eläviä. Paikka alkaa toisin sanoen elää mielessämme omaa elämäänsä. Sille ryhdytään tällöin antamaan erilaisia nimityksiä: muistolehto, kirkkomaa, jopa kävelykohde, nähtävyys, kulttuurikohde.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kulttuurikohde, nähtävyys? Tuotteistaminen tuntuu oudolta, vaikka ymmärrettävältä. Tuskinpa on asiaa, joita ei tuotteistettaisi. Tulepa siis käymään pääkaupungissa, voit tutustua kahteen erikoiseen hautausmaahan: Suomen suurimpaan ja toiseen, jossa lepäävät "merkittävimmät suomalaiset".</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">En keksinyt määrittelyjä itse: ne löytyvät <i>Hietaniemen</i> ja <i>Malmin hautausmaita</i> esittelevistä kirjoista, eräänlaisista turisti- ja matkaoppaista. Vierastan tuotteistamista, mutta en voi sille mitään. Toisaaltahan opaskirjat antavat sitä tietoa, jota minäkin näistä paikoista ja tänne haudatuista haluan.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><b>Kai Sadinmaan</b> kirja on yhden kesätyön kuvaus eikä vain kortteleittain etenevä opas haudoille ja haudattuihin. Kirjoittaja kertoo ajatuksistaan ja tunteistaan, puista ja muustakin luonnosta, alueella työtä tekevistä ihmisistä ja siellä toimivasta krematoriosta. Kirjan voi lukea ajatelematta, että olisi matkustettava tarkistamaan, löytyykö Malmilta juuri tätä. Näitä kokemuksia voisi kokea jossakin muuallakin. Kyse ei siis ole vain "turistioppaasta".</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Hietaniemi-kirjat sen sijaan eivät oikein salli muuta lyhyttä esittelyä kuin sen, että niissä kuljetaan haudalta toiselle ja kerrotaan täällä leposijansa saaneista. Karttoja myöten kyse on nimenomaan oppaista. Tämä kyllä herättää kysymyksen: moniko oikeasti lähtee Helsinkiin hautausmaakierrokselle kädessään monisatasivuinen kirja?</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Tällaiset opaskirjat voivat valitettavasti tuntua ikävältä kuolleiden luetteloinnilta sellaisten vihkosten tapaan, jotka luettelevat esimerkiksi kaupungin kaikki kahvilat ja hotellit... Senkin vuoksi odottaisi enemmän motivoivaa johdattelua ja "oheiskerrontaa".</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Hietaniemi-teokset johdattavatkin ajattelemaan, millaista kermaa ja päättäviä ihmisiä sekä kirjailijoita Suomessa on vaikuttanut. Toisesta löytyy monta unohdettua, mutta muistamisen arvoista kirjoittajaa, toisessakin tuodaan esiin otsikoista unohtuneita kansalaisia.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Hietaniemi-teosten luonteen kanssa on pienessä ristiriidassa, että joissakin kohdin paljastuu perustelemattomia arvostuksia. Kummassakin kirjassa jää sanomatta suoraan, mikä oli erään tunnetuimman ja tuotteliaimman kirjailijamme <b>Algot Untolan</b> kuolinsyy. Sievistely maistuu liikaa turistibrosyyrien steriiliydeltä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><b><span style="font-size: medium;">Marja Pehkonen: Opas Hietaniemen hautausmaalle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2019, 214 s.</span></b></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><b><span style="font-size: medium;">Kai Sadinmaa: Kuolleiden kirja eli kuinka kävelin Suomen suurimman hautausmaan halki ja opin kaiken elämästä, hautaamisesta, rakkaudenkaipuusta ja puista. Into 2019, 246 s.</span></b></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><b><span style="font-size: medium;">Elise Tarkoma & Marjut Paulaharju: Kirjailijoiden Hietaniemi. Kulttuurikävelijän opas. Avain 2017, 464 s.</span></b></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Teksti julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 16.7.2021.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3pOIWuh2Q5GXQ_IAnKUWyHdqF65_zwcABWA74heDo-xn6cpPFg54MqmQ4gV4HU5QVZKWmx77cOQjOZPsvWTf0O0PSiK0FhQTZ1ShRIgYcYdOUsTlEpU7V0n98tdLkezuawMtAnhPTj4jR/s2048/hmk.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1307" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3pOIWuh2Q5GXQ_IAnKUWyHdqF65_zwcABWA74heDo-xn6cpPFg54MqmQ4gV4HU5QVZKWmx77cOQjOZPsvWTf0O0PSiK0FhQTZ1ShRIgYcYdOUsTlEpU7V0n98tdLkezuawMtAnhPTj4jR/s320/hmk.jpg" width="320" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-33002037292922427302021-06-05T19:59:00.003+03:002021-06-05T20:11:58.224+03:00Kerrotut seikkailut – eletyt elämät<p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Elämä on seikkailua, ja seikkailua on myös siitä kirjoittaminen ja lukeminen. Tässä nimenomaisessa tapauksessa on syytä lisätä, että nämä seikkailut ovat hyvin miehisiä (ja pojillekin tapahtuvia). Sen voi selittää sillä, että kirjoittaja on mies. Se ei kuitenkaan ole kuin yksi näkökulma. Useimmissa tapauksissa on kyse siitäkin, että tarinoiden lähteet ja esikuvat ovat sellaisia, joissa juuri miehet ovat olleet toimijoina.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Vai oletteko kuulleet Alaskan lumikentille ja metsärotkoihin 1800-luvun lopulla kullan etsintään lähteneistä naisista? Oletteko kuulleet, että naiset olisivat taistelleet maailmansotien juoksuhaudoissa ja hyökänneet ja paenneet kuraisina ja verisinä rintamasotilaina? Oletteko myöskään kuulleet, että 1700-luvun uusien maiden valloittajat (joita usein kaunistellen kutsutaan tutkimusmatkailijoiksi) olisivat naisia, jotka olivat miehittäneet nämä purjealukset?</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kaikkia näitä seikkailuja voidaan sekä todella tapahtuneen näkökulmasta että seikkailukirjallisuuden aiheina pohtia tietenkin myös naisnäkökulmasta. Se on toinen tarina. Nykykirjailijoista irlantilainen <b>John Boyne</b> (s. 1971) jatkaa niin sanottua puhdasveristä miehisten urotekojen (lainausmerkeillä ja ilman) kuvaamista. Näkökulmakin on miehinen: näin yksinkertaista se on. Myös niissä kirjoissa, joissa päähenkilöt tai päähenkilöt ovat nuoria poikia, alle kouluiän tai teini-ikää lähestyviä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Aiheiltaan ja käsittelytavaltaan Boynen kirjat tuovat mieleeni <b>Jack Londonin</b> (1876<span class="s1" style="font-family: "Lucida Grande"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;">‒</span>1916, USA) ja <b>Erich Maria Remarquen</b> (1898<span class="s1" style="font-family: "Lucida Grande"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;">‒</span>1970, Saksa). Kumpikin heistä oli kokenut monia niistä tapahtumista, joista he kirjoittivat. Kunnon tarinankertojien tavoin he kuitenkin löysivät "oikeista asioista" syvempiä merkityksiä käyttäen mielikuvitustaan henkilöidensä toiminnan motiivien, tunteiden ja ihmissuhteiden kuvaamisessa.<span class="Apple-converted-space"> </span></span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Samaan tapaan, mutta enemmän käyttäen historian tapahtumia ja sattumuksia raaka-aineena, ei omasta kokemuksesta lähtevänä pakkona purkaa koettua, John Boyne tarttuu rohkeasti esimerkiksi toiseen maailmansotaan, natsien vallankäyttöön sekä Venäjän 1900-luvun historian pitkään linjaan. Hänen mielikuvituksensa luomat miehet ja pojat ikään kuin selittävät sitä, miksi kaikki meni niin kuin meni mutta ennen kaikkea sitä, miltä tapahtumat mukana olleista tuntuivat.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Remarquen tapaan Boyne kuvaa ensimmäisen maailmansodan kurjuutta rivisotilaan näkökulmasta (<i>Kuudes mies</i>), ja Londonin tapaan hän jatkaa jo muutamien muiden kirjailijoiden alkamaa perinnettä kertoa vuonna 1787 Englannista maailmanmatkansa alkaneen Bounty-aluksen miehistön seikkailua ja kohtaloita (<i>Kapina laivalla</i>). Toisin kuin aikaisempien Bountystä kirjoittaneiden Boynen näkökulma on mukaan kuvitellun nuorukaisen, keskenkasvuisen pojan. Samalla tarinasta tulee hänen, kaltoin kohdellun pikkurikollisen, kehityskertomuksensa.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Pojat seikkailevat ja kehittyvät eri tavoin myös teoksissa <i>Poika vuoren huipulla</i> ja <i>Poika raidallisessa pyjamassa</i> (kummatkin valottavat natsi-Saksan todellisuutta) sekä <i>Leijuva poika</i> ja <i>Nooa Notkoniitty karkaa kotoa</i> (jotka ovat vapaan ajatuksen lennon mestarinäytteitä ja sopivat niin lasten kuin aikuisten viihteeksi ja opetukseksi).</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Historiallisiin tapahtumiin perustuvat Boynen teokset on rakennettu uskottaviin kehyksiin, vaikka venäläisistä emigranteista kertovan <i>Tarkoin vartioidun talon</i> joillakin sivuilla tekee mieli tehdä sivuhuomautuksia. Mutta sivumäärältäänkin laaja ja lähes koko 1900-luvun kehityksen kattava teos tuo uusia näkökulmia siihen, mihin kaikkeen yksi ihminen voikaan historian kiikkerien vaunujen heittelehtiessä joutua.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Suosittelen kaikkia teoksia; en itse pettynyt yhdelläkään sivulla, nautin hyvästä kerronnasta melkein joka sivulla.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">* * *</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;">Teksti julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 5.6.2021.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">John Boynen (tässä käsitellyt suomennetut) teokset alkuteosten ilmestymisjärjestyksessä. Kaikkien kustantaja Bazar, suomennokset Laura Beck paitsi teoksen Poika vuoren huipulla suomensi Heli Naski. Suomennoksista on vain hyvää sanottavaa. Nooa Notkoniityn ja Leijuvan pojan kuvitus Oliver Jeffers.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><b>Poika raidallisessa pyjamassa</b> (The Boy in the Striped Pyjamas); 2006, 206 s.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><b>Kapina laivalla</b> (Mutiny on the Bounty); 2007, 570 s.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><b>Tarkoin vartioitu talo</b> (The House of Special Purpose); 2009, 446 s.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><b>Nooa Notkoniitty karkaa kotoa</b> (Noah Barleywater Runs Away); 2010, 224 s.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><b>Kuudes mies</b> (The Absolutist); 2011, 334 s.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><b>Leijuva poika</b> (The Terrible Thing That Happened to Barnaby Brocket); 2012, 269 s.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><b>Poika vuoren huipulla</b> (The Boy at the Top of the Mountain); 2015, 239 s.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><br /></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kuva: John Boynen teoksista Kapina laivalla on eniten velkaa Jack Londonille, hänen seikkailukerrontansa perinteen oiva jatkaja. </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbt5N-7FdhfEWdz6z7u9Vu5dC5RHe4MLxBZJyHKgQsZo5Bo7CLjHkNRO1f6C2WopJXQZW-LJq925EyJN-RHHMa5ulmSXJMCe7LTBPrUYGFK9XXQ2WqFHKsj2Coposh28hBsw6BfwxpX8Vn/s1705/Boyne.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1705" data-original-width="1136" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbt5N-7FdhfEWdz6z7u9Vu5dC5RHe4MLxBZJyHKgQsZo5Bo7CLjHkNRO1f6C2WopJXQZW-LJq925EyJN-RHHMa5ulmSXJMCe7LTBPrUYGFK9XXQ2WqFHKsj2Coposh28hBsw6BfwxpX8Vn/s320/Boyne.jpg" /></a></div><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-87719565355267877532021-05-09T19:18:00.002+03:002021-05-09T19:26:19.329+03:00Tuonela odotti – mutta missä?<p><span style="font-size: medium;"><span class="s1" style="font-family: "Times New Roman";">Antaessaan Pirkanmaan työväenliikkeen historiateoksen kakkososan nimeksi </span><i style="color: #424242; font-family: "Times New Roman";">Hirmuvallan huolena vankilat ja tuonela</i><span style="color: #424242; font-family: "Times New Roman";"> Tampereen yliopiston tutkijat viittasivat kommunistien tiukkaan ja väkivaltaiseenkin kohteluun Suomessa ennen vuotta 1945. Lainaus on työväenlaulusta, ja sen kritiikki kohdistuu demokratian kaventamiseen, järjestöjen kieltämiseen ja poliittisesta toiminnasta langetettuihin vankeustuomioihin.</span></span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="color: #424242; font-size: medium;">Mutta teoksessa sivutaan myös toista hirmuvaltaa, sitä jonka kynsissä vähintään kymmenet pirkanmaalaiset kommunistit joutuivat vankileirille tai teloitettiin. Se on teoksen kiinnostava sivuteema. Siitä asiasta toivoisi tehtävän syvällisempää tutkimusta.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p3" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Suomalaisilla kommunisteilla oli erityinen suhde Neuvostoliittoon. Puolue oli perustettu siellä ja sitä johdettiin lähinnä sieltä. Kommunisteille kyse oli myös esikuvasta, jota rakennettiin sellaisena jollaiseksi puolueen jäsenet ajattelivat ihannemaan olevankin. Työväen valtio, vapauden ja työn linnake.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p3" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Tämä ei ole kirja-arvostelu. Julkaisen vain huomioita, joita pian kirjan ilmestymisen jälkeen talletin liittyen teokseen ja pirkanmaalaisten kommunistien suhteeseen Neuvostoliittoon.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p3" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Teoksen sivulla 279 aletaan kuvata Neuvostoliiton kehitystä. "Stalinin mylly jauhoi noin 20 000 suomalaista kuoliaaksi, heistä suurin osa vangittiin ja teloitettiin kesän 1937 ja talven 1938 välillä." Mistä lukumäärä, mikä on lähde? Johdatus aiheeseen on raflaava eikä näy perustuvan tutkimukseen, koska sellaista tarkkaan ottaen ei ole vieläkään.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p3" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Sanonta "Stalinin mylly" on epäanalyyttinen. Se kuvaa ehkä sitä, että tekstin tekijät eivät ole tässä eivätkä muuallakaan pohtineet, miten kommunismi, johon siis myös pirkanmaalainen vasemmistotyöväki paljolti uskoi ja luotti, saattoi muuttua hirmuvallaksi ja mitä se käytännössä merkitsi.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p3" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Sivulla 280 sanotaan: "Varsinkin nuoren polven vallankumoukselliset [Suomessa] kritisoivat suorasanaisesti Stalinin järjestelmää. Nuoruuden rohkeudella he toivat kommunistien keskusteluun vaiettuja arvoja, tasavaltalaisuuden ja isänmaallisuuden." Jatkossa viitataan <b>Kimmo Rentolaan</b> mutta jää täysin epäselväksi, missä ja ketkä 1930-luvun lopulla kuvattua keskustelua kävivät.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p3" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kirjassa ei myöskään tarkemmin selvitetä, millaisia huhuja ja millä tavalla Neuvostoliitosta Pirkanmaalle kantautui. Jos niitä oli, ne pitäisi pystyä jotenkin konkretisoimaan, jotta ei lähteenä olisi vain "huhuja huhuista".</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p3" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Sivulla 287 palataan Neuvostoliiton todellisuuden ymmärtämiseen. Jos <b>Leo Suonpää</b> on 1990-luvun alussa väittänyt jotakin Tampereen maanalaisen SKP:n piirikomitean jäsenten kannoista ("… eivät sotkeneet fasismin, sosialismin ja nationalismin käsitteitä II maailmansodan alussa…"), kyse on ensinnäkin hyvin myöhäisestä arviosta ja toiseksi Suonpää puhuu <i>käsitteistä</i>. Neuvostoliiton todellisuus oli kuitenkin se voima, joka alkoi vaikuttaa myös Suomessa. Kuten neuvostopropagandassa, Suonpää kiertää puhumisen talvisodasta, joka oli tärkeä tekijä Neuvostoliiton ymmärtämisessä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p3" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Sivulla 287 palataan jälleen Neuvostoliitosta käytyyn keskusteluun, mutta sitä ei tarkemmin dokumentoida. Mikä oli talvella 1938-1939 käyty julkinen keskustelu Stalinin punaemigrantteihin kohdistamasta terrorista? Ketkä keskustelivat ja millä foorumilla?</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p3" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Itse luettelo terrorin kohteeksi joutuneista alkaa viisaasti sanalla "mm.", sillä luettelosta puuttuu tärkeitä henkilöitä. Kun Sandarmohissa ammutun <b>Elo Syväsen</b> Suomeen palanneen puolison kertomus julkaistiin vuonna 1941 (ei suinkaan vain Suomen Sosialidemokraatissa vaan myös erillisenä vihkosena), siinä paljastettiin suomalaisten kohtaloita Neuvostoliitossa. Vihkosta levitettiin aikanaan Tampereella, ja muistan pispalalaisen <b>Sakari Selinin</b> kertoneen, että kommunistit kieltäytyivät edes lukemasta sitä. Kummastuttaa, että vihkosta ei ole käytetty tässä kirjassa lähteenä. Onko edelleen kieltäydytty lukemasta sitä?</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p3" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Palaan vielä "Stalinin myllyyn". Teoksessa puhutaan johdonmukaisesti, miten kyse oli Stalinin terrorista, Stalinin teoista. Historian tutkija ei saisi yksinkertaistaa tällä tavalla. Kyse oli turvallisuuselinten toimeenpanemasta, maan ja puolueen johdon siunaamasta laajasta terrorista. Se kohdistui puolueen jäseniin mutta myös miljooniin muihin kansalaisiin. Stalin oli tietenkin keskeinen henkilö, mutta ei niin, että vainot voitaisiin tiivistää hänen teoikseen. Jos kaikki laitetaan vain hänen nimiinsä kieltäydytään näkemästä, että kyse oli koko järjestelmälle luonteenomaisesta tapahtumasarjasta. Se oli alkanut jo vuonna 1918 eikä suinkaan 1930-luvun alussa.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p3" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Suomalaisilla kommunisteilla oli oma osuutensa näissä tapahtumissa. Koska teossarjan tämä osa päättyi vuoteen 1944, olisi ollut syytä perusteellisemmin käsitellä kysymystä Neuvostoliiton tapahtumista ja niiden merkityksestä Suomen maanalaiselle kommunismille.</span></p><p class="p4" style="color: #424242; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 14.6px 0px 7.2px;"><span style="font-size: medium;">Tutkijat olisivat voineet selvittää myös, kuinka laajasti vainot veivät Pirkanmaalta<span class="Apple-converted-space"> </span>Neuvostoliittoon lähteneitä. Ymmärrän toki, että hyviä lähteitä ei kirjoitusajankohtana juuri ollut olemassa. Mutta siltikin: jonkunlaisen katsauksen olisi voinut tehdä.</span></p><p class="p4" style="color: #424242; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 14.6px 0px 7.2px;"><span style="font-size: medium;">Edelleen voin toistaa oman toivomukseni vuodelta 2008: "Jos itse joutuisin kirjoittamaan edellä kuvatuista asioista, olisin kovin kiinnostunut löytämään eräiden paluumuuttajien mahdolliset arkistot. Heitä olivat ainakin Hannes Juvonen, Toivo Laine ja Arvi Laakso."</span></p><p class="p4" style="color: #424242; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 14.6px 0px 7.2px;"><span style="font-size: medium;"><b>Hirmuvallan huolena vankilat ja tuonela. Luokka, liike ja yhteiskunta 1918-1944. Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla II.</b> Kirj. Aatsinki, Ulla; Lampi, Mika; Peltola, Jarmo. <span class="s1" style="color: black;">Tampere University Press, 2007.</span></span></p><p class="p5" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 14.6px 0px 7.2px;"><span style="font-size: medium;">Alkuperäinen käsikirjoitus päivätty 4.2.2008. Julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 9.5.2021.</span></p><p class="p5" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 14.6px 0px 7.2px;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIY9dHukoaj1XtzCAL_JkCxdXUyIpyDV533s_8JTPUOR_JCCSsvgWOKfTm1e5cwwHdnCJ7a-sDk5F1iX9L4222avaScV8QwizD9UwHx7sYGyeLSY7nbd_JMild7Roqzvqwfribx3inxwBU/s357/Hirmuvallan.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="357" data-original-width="253" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIY9dHukoaj1XtzCAL_JkCxdXUyIpyDV533s_8JTPUOR_JCCSsvgWOKfTm1e5cwwHdnCJ7a-sDk5F1iX9L4222avaScV8QwizD9UwHx7sYGyeLSY7nbd_JMild7Roqzvqwfribx3inxwBU/s320/Hirmuvallan.jpg" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-86987639354835824062021-05-08T19:18:00.009+03:002021-05-08T19:53:36.950+03:00Demokratian kehittämispohdintaa<p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: "Times New Roman";">Tämän kirjan luettuaan vakuuttuu ainakin yhdestä politiikan kehitystarpeesta: puolueiden eli niissä vaikuttavien kansalaisten tulisi olla huolissaan siitä, kehittyykö yhteiskunta demokraattisempaan suuntaan vai ei. Tämän näkökulman pitäisi ohittaa monta muuta, vähempimerkityksellistä pohdintaa.</span></span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Pitkällä kansanedustajan, ministerin ja kansainvälisten tehtävien kokemuksella <b>Pär Stenbäck</b> pohtii vuonna 2019 ilmestyneessä pamfletinomaisessa teoksessaan demokratian tilaa ja ennen kaikkea sen kehittämisen mahdollisuuksia. Vaikka vuodet kuluvat, pääosa pohdinnasta on yhä ajankohtaista. Ilmiöt, jotka vuosia sitten nousivat monien silmissä uhkaamaan tasa-arvoa ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen rauhallisia käytäntöjä, ovat edelleen olemassa.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Mutta liekö kuvaavaa, että <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4r_Stenb%C3%A4ck" target="_blank">Wikipedian artikkelissa</a> kirjoittajasta ei tätä(kään) hänen teostaan mainita (8.5.2021). Sen sijaan melkein kolmasosa tekstistä omistetaan varsin lapsellisesti yhdelle ainoalle muistelmateoksen yksityiskohdalle, <b>Keijo Korhosen</b> yritykselle vaikuttaa Norjan Nobel-komiteaan. Wikipedia tässä näyttää, miten julkisuudessa kuljetaan sensaatioilta haiskahtavien asioiden perässä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Stenbäck toivoo vastuuta ja toimintaa ennen kaikkea politiikassa toimivilta, keneltä tahansa joka osallistuu toimintaan. Heillä tulisi olla ideoita ja rohkeutta saada aikaan demokratiaa kehittäviä uudistuksia. Demokratia puolestaan on perustaltaan niin sanomisen kuin kuulluksi tulemisen vapautta ja oikeutta. Pitää olla oikeuksia mutta myös käytännön mahdollisuuksia osallistumiseen muutenkin kuin äänestämällä vaaleissa.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Tärkeä muutos on ollut kansalaisten oikeus tehdä aloitteita eduskunnalle. Aloitteen voi tehdä 50.000 kansalaista. Tuntuu yllättävältä kirjoittajan ehdotus nostaa määrä sataan tuhanteen. Tähän on kyllä hyvä perustelu: entistä useampi kansalainen tulisi saada mukaan tällaisiin prosesseihin, kiinnostumaan aloitteista että toimimaan itse niiden eteenpäin viemiseksi.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Muutokseen voisi olla toinenkin perustelu: eduskunnan käsittelyyn tulee saada ennen kaikkea sellaisia asioita, joilla on laaja kannatus ja joita on pohdittu laajasti kansan keskuudessa, mietitty "monin aivoin" ja mediassakin muuten kuin vain uutisoiden.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Populistit ja helppoheikit Stenbäck kehottaa kohtaamaan rohkeasti keskustelemalla juuri niistä asioista, joita nämä nostavat esiin. Päättäjien ei tule karttaa itsekritiikkiäkään. Ongelmat on tunnustettava, jos niitä näyttää olevan, vaikeneminen ei populismia hiljennä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Itse näen ongelmaksi senkin, millä tavalla poliitikot ja kansa toisiaan kohtaavat. Tavat eivät edistä keskustelua ja demokratiaa. Lähinnä vain vaalien edellä on mahdollisuus tavata eri puolueiden edustajia, muina aikoina esimerkiksi kansanedustajat (enin osa heistä) käy lähinnä ns. omissa tupailloissa. Edustajat tulisi velvoittaa olemaan kaikkien halukkaiden tavattavissa, jonkinlaisissa kuulemistilaisuuksissa esimerkiksi 2<span class="s1" style="font-family: "Lucida Grande"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;">‒</span>3 kertaa vuodessa.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Mutta mitä puolueiden tulisi tehdä? Stenbäckin mukaan niiden ei tule samankaltaistua eikä myöskään luoda keinotekoisia rajalinjoja (koska yhteistyötä tarvitaan), vaan "seuloa esiin" ja täsmentää omien ohjelmiensa ydintä. Ohjelmissa tulisi selkeämmin erottaa toisistaan pidemmän aikavälin visiot ja se, mikä on realistista päättää nyt ja tässä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Jo väliotsikoita silmäilemällä näkee, että kirjoittaja pohtii demokratian tilaa ja kehittämistä monelta näkökannalta: "Kolme epäonnista kansanäänestystä", "Siirtolaisuus on populistien keihäänkärki", "Tiedotusvälineet eivät saa pettää demokratiaa". Myös sosiaalisen median roolia pohditaan. Internet ei kirjan mukaan ole mullistanut demokratiaa ja politiikkaa, mutta<span class="Apple-converted-space"> </span>kehitystä on seurattava. Vaikka some tuo vaaroja, se antaa mahdollisuuksia tiedon saantiin ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen. Kuitenkin sellainen somen käyttö jota harjoitti <b>Donald Trump</b> vallassa ollessaan on varoitus siitä, mihin suuntaan ei pidä mennä. Somen monopolisoitumisestakin Stenbäck varoittaa.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kirjallaan Stenbäck haluaa pelastaa demokratian. Jos keskustelua käydään samaan tapaan ennakkoluulottomasti ja erilaisia kehityslinjoja pohtien se on myös pelastettavissa ja kehitettävissä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><b><span style="font-size: medium;">Pär Stenbäck: Demokratia on pelastettava. Suomentanut Paul-Erik Korvela. Docendo 2019, 167 s.</span></b></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 8.5.2021.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheH0FidVc6Tq2UksPWIGmxmsqGmXNU6X_38rwjc9E-5zG0lyfVFTL84ZAX3uzz_RWXrVfWbgJSfwhw6eRNMo6ptKkIB8qpJBlhAatIAF3mRmAArL4fY4y7dbWaUkmifIFn_Gdk98iJ1Zf3/s800/Stenba%25CC%2588ck.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="514" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheH0FidVc6Tq2UksPWIGmxmsqGmXNU6X_38rwjc9E-5zG0lyfVFTL84ZAX3uzz_RWXrVfWbgJSfwhw6eRNMo6ptKkIB8qpJBlhAatIAF3mRmAArL4fY4y7dbWaUkmifIFn_Gdk98iJ1Zf3/s320/Stenba%25CC%2588ck.jpg" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-38767745697114412042021-05-06T18:36:00.000+03:002021-05-06T18:36:06.034+03:00Tarkkaa kuvausta pitkästä elämästä<p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kertomus alkaa ensimmäisistä muistoista Ohiossa Yhdysvalloissa ja päättyy viimeisiin eläkevuosiin Helsingissä. Tähän väliin mahtuu monenlaisia vaiheita noin 63 vuoden aikana Petroskoissa, Kontupohjassa, karkotuksessa Kazakstanissa ja myös pakkotyössä Tšeljabinskissa.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Tällainen luettelo ei vielä paljasta sitä paljon tärkeämpää, että <b>Allan Sihvolan</b> (1920–2009) kokema ei ole ollut vain hänen elämäänsä, vaan kokonaisen sukupolven ja samoja kohtaloita kokeneiden elämää. Se on enemmän kuin "historiaa". Itse kerrottuna siinä näyttäytyvät työt ja harrastukset sekä kaikki ne ihmiset, joiden kanssa erilaiset polut ovat vuosikymmenien aikana risteytyneet.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Neuvostoliiton suomalaisten muisteluja on julkaistu lehdissä ja kirjoina kymmeniä, mutta harvoissa niistä on näin perusteellinen ote asioihin. Se johtuu varmaan ennen muuta kirjoittajan hyvästä muistista, ehkä muistiinpanoistakin, ja arvelen että myös tekijästä, johon hän viittaa ohimennen: Sihvola kertoo valokuvanneensa paljon. Olettaisin, että kuvat ja kuvamuisti ovat tärkeä väline koottaessa kertomusta elämän eri vaiheista.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Varsinaiselta ammatiltaan Allan Sihvola oli metallityöläinen, viilari ja asentaja, mutta viimeisinä työvuosinaan myös radio- ja tv-aseman tekninen työntekijä. Vähintään yhtä tärkeä osa häntä oli musiikki, ura erilaisissa kokoonpanoissa tanssiorkestereista tilapäisiin soittokuntiin ja jopa sinfoniaorkesteriin. Neuvosto-Karjalassa hänet tunnettiin ennen kaikkea muusikkona, trumpetistina.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Muistelmia Sihvola alkoi kirjoittaa eläkkeelle jäätyään Petroskoissa, viimeistely tehtiin Suomessa. Muisti oli varsinainen työkalu, apua antoivat vaimo ja tytär. Kuitenkin suurin osa kertomasta on sellaista, jonka koki vain Allan itse. Lopputulos on hyvin viimeistelty valokuvineen ja henkilökuvauksineen. Muisteltuja lähimmäisiä on noin 175, ja tarkistin että hän antaa, paria poikkeusta lukuunottamatta, heistä aivan oikeat tiedot. Muukin teksti on tarkan tuntuista, joten sitä voi pitää autenttisena kertomuksena. Jotakin kertoo sekin, että kirjoittaja ei lainaa oikeastaan mitään muista lähteistä, kaikki on itseltä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Syystä tai toisesta muistelma ei ilmestynyt kirjoittajan eläessä. Suomalaisten yhtäkkiä kiinnostuessa Neuvostoliiton suomalaisista, syksyn 2019 jälkeen, tällaisille muistoille on kysyntää ja niitä tarvitaan. Onhan käynnissä myös Kansallisarkiston kokonaisselvitys aiheesta.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Allan Sihvolan teos muistuttaa siitäkin, että oli olemassa "neuvostolaista" koulua, leikkejä, työtä, harrastuksia, ystävyyttä, omien kotien rakentamista. Ei ollut siis vain vangitsemisia, leirejä ja kuolemantuomioita. Niistäkään Sihvola ei vaikene, mutta ne eivät olleet kaikki se, mitä elämään kuului 30-luvun alusta 90-luvulle.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> </span><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> </span><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> </span><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> </span><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> </span><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> <span> </span><span> </span><span> </span><span> </span></span>*</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Tämä on siis omaelämänkerta. Keskiössä on itse koettu ja ihmiset, joita kertoja on tavannut ja joiden kanssa tehnyt työtä, asunut, harrastanut, joita hän on rakastanut ja joitakin inhonnutkin. Tämä on kertomus Allan Sihvolan, asentajan ja muusikon elämästä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Siksi tuntuu oudolta, että kustantaja on antanut teokselle tällaisen nimen: <i>Stalinin taivaan alle</i>. Eikä alaotsake <i>Lapsena Yhdysvalloista Neuvosto-Karjalaan</i> pelasta mitään, päin vastoin: kirjan nimessä ei ole kirjoittajan elämästä mitään oleellista. Ja miten Stalin liittyy muistelmaan? Valitettava lapsus, joka ei tietojeni mukaan ollut muistelmien oikeudenomistajien tahto.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Älköön tämä kuitenkaan karkottako yhtään lukijaa. Allan Sihvolan pitkään ja mielenkiintoiseen elämään kannattaa tutustua.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><b><span style="font-size: medium;">Allan Sihvola: Stalinin taivaan alle. Lapsena Yhdysvalloista Neuvosto-Karjalaan. OK-Kirja 2021, 243 s.</span></b></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Teksti julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 6.5.2021.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-family: courier;">Kirjan kannen kuvassa Allan Sihvola (keskellä) soittaa Petroskoin rautateiden soittokunnassa. Kuva suurenee klikkaamalla. </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4J2wrzI-h98tdAuSPGbUxCfdjqCP27MpaO5x-LmqZGwQytnVehA8r1SMQAU8j9HSddRwghek6VGTZa5HIHV0blruZtzszRFAerSZmh5UK-GATzQuZWq_9hll5QhR4afmLsWBpiXEppeCi/s1691/Sihvola.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1691" data-original-width="1164" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4J2wrzI-h98tdAuSPGbUxCfdjqCP27MpaO5x-LmqZGwQytnVehA8r1SMQAU8j9HSddRwghek6VGTZa5HIHV0blruZtzszRFAerSZmh5UK-GATzQuZWq_9hll5QhR4afmLsWBpiXEppeCi/s320/Sihvola.jpg" /></a></div><br /><span style="font-family: courier;"><br /></span><p></p>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-26859289432941427642021-05-06T15:23:00.001+03:002021-05-06T15:23:43.936+03:00Reunamerkintöjä, taustaa, ajantasaista<p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Koronakauden alkukuukausiin päättyvä <b>Matti Klingen</b> "julkisen päiväkirjan" 22. osa herättää loppua kohti ajatuksen siitä, mitä kaikkea hän ja moni muu lieneekään merkinnyt muistiin poikkeustilanteen jatkuessa. Kun korona muutti arkielämää monin tavoin, miten se lie muuttanut suhtautumistamme ei vain nykyhetkeen, vaan myös ennen meitä olleeseen.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Klinge on historioitsija, ja sille uskollisesti menneisyys on päiväkirjassa se runko, jolle rakennetaan. Tältä pohjalta lähtevät usein myös kommentit nykyhetken tapahtumista ja uutisaiheista. Milloin huomiota saa se, miten jokin uudeksi kokemamme asia ei suinkaan ole ihmiskunnalle uusi, milloin taas on kiintoisaa verrata keskenään erilaisia ilmiöitä ja asioita. Esimerkiksi käsitykset universumin rakenteesta tai Israelin kansan varhaisvaiheista ovat rakentuneet osaksi sellaisten myyttien varaan, joihin luottaminen on perustunut lähinnä auktoriteetteihin, ei tietoon. Kriittisiä havainnoitsijoita on hiljennetty kaikkina aikoina.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Joissakin aikaisempien vuosien merkinnöissään Klinge sanoo jotakin positiivista tieteen monialaisuuden puolesta. Itse hän on kommenteissaan varsin vakiintunut, joskus lähes fakkiutunut. Pantteri ei pääse täplistään, ei tietenkään. Toisaalta kirjoittaja näyttää positiivista esimerkkiä siinä, miten laajasti hän huomaa erilaisia elämänilmiöitä ja puheenaiheita ja miten hän niitä kommentoi. Tästä näkökulmasta kyse ei ole fakkiutumisesta, vaan lähinnä "erikoistuneesta tarkkaavaisuudesta".</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Minua miellyttävät muun muassa Klingen huomiot suomalaisen kulttuurin sellaisista vaiheista ja vaikuttajista, jotka julkisuudessa ja kouluopetuksessa on käsitelty varsin kaavamaisesti ja vajaasti. Klinge esimerkiksi nostaa esiin, miten <b>Alexis Stenvall </b>kehittyi kirjailijaksi ja mitä hänen aikanaan kaiken kaikkiaan tapahtui. Usein kuvio yksinkertaistuu Kiven ja <b>A. Ahlqvistin</b> vastakkaisnasetteluksi, jolloin unohtuu paljon tärkeämpiä tekijöitä, kuten Kiven suuri lukeneisuus sekä se, mikä merkitys hänen tuotannollaan oikeasti oli ei vain suomalaiselle kertomakirjallisuudelle vaan myös kielellemme.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Politiikkaan kirjoittaja kiinnittää huomiota sekä median annin, erilaisten vuosipäivien että omien "päähänpistojensa" pohjalta. Kun hän kesällä 2019 huomasi sen hyvin vähän julkisuuden, jonka sata vuotta täyttänyt tasavaltainen hallitusmuotomme sai, olisi aiheesta lukenut mielellään enemmän. Muissa yhteyksissä hän on kyllä siitä kirjoittanut. On tietenkin outoa, että niin suuri huomio kiinnitetään päivään 6.12.1917 maassa, jolla jo sitä ennen oli parlamentti, senaatti, ministeriöitä, valtionrautatiet, posti, sanomalehdistö jne., mutta sen sijaan poliittisen ja kansalaisdemokratian kannalta keskeinen ratkaisu eli kysymys tasavallasta jätetään vähille maininnoille.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Lukijalle päiväkirjat ovat antoisaa seuraa monin tavoin. Kirjaa ei ole pakko lukea heti alusta loppuun, eihän sillä ole juonta eikä siinä seurata tarinan kaarta. Toiseksi joskus yllättävätkin aiheet laittavat miettimään, tunteeko lukija itse kommentoituja asioita ja mitä mieltä hän niistä on. Päiväkirjan pitäjän kanssa voi olla eri mieltä, mutta hänelle on turha suuttua: jokaisella on oikeus pitää omaa kirjanpitoa ja kommentoida asioita, joita pitää tärkeinä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Mielenkiintoisia ovat kirjasarjassa julkaistut Kligen lehdille, useimmiten <i>Helsingin Sanomille</i>, lähettämät yleisönosastokirjoitukset. Usein ne on jätetty julkaisematta ja nyt nähtyinä ne palauttavat mieliin puheenaiheita, joilla joko tuntuu olevan edelleen merkitystä tai sitten ei ollenkaan. Sitä on vaikea tietää, osoittautuuko jokin kommentti taas uudessa tilanteessa ajankohtaiseksi. Paljon historiaa ja maailmaa tunteva osaa ottaa kantaa, ja joskus lyönti osuu naulan kantaan.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Heinäkuulta 2019 kesäkuulle 2020 ulottuva päiväkirja päättyy hieman sekaviin tunnelmiin. Korona oli tullut, mutta siitä ei vielä osattu ajatella mitään "loppuun saakka". Nyt odotamme, mitä kaikkea voimme "koronan jälkeen" lukea sen aikana koetusta ja ajatellusta.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><b><span style="font-size: medium;">Matti Klinge: Mannerheimin unet. Päiväkirjastani 2019–2020. Siltala 2020, 182 s.</span></b></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 6.5.2021.</span></p><p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: "Times New Roman";">Aikaisemmin on julkaistu kirjoitus Matti Klingen päiväkirjoista 1998</span><b style="font-family: "Times New Roman";">–</b><span style="font-family: "Times New Roman";">1999 ja 2015–2016. </span><b style="font-family: "Times New Roman";"><a href="http://aimonkirjat.blogspot.com/2016/12/ajankuvaa-ja-eurooppaa.html" target="_blank">Sen löydät täältä.</a></b> </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh9To-aIF6h4XwPo81xTR50R89Oh-m6glEl8YiyVB4cnwOtEDo78IHzpIyBA_oczWTRDbD9vTfkbpt8FPi7cEGmqT2LHccfiFU0CazH53m0A3Cfn36gaRPWRJ3oTJAcCdXtC8oDgW40zas/s2048/Klinge_Mannerheimin-unet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1317" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh9To-aIF6h4XwPo81xTR50R89Oh-m6glEl8YiyVB4cnwOtEDo78IHzpIyBA_oczWTRDbD9vTfkbpt8FPi7cEGmqT2LHccfiFU0CazH53m0A3Cfn36gaRPWRJ3oTJAcCdXtC8oDgW40zas/s320/Klinge_Mannerheimin-unet.jpg" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-64098309072546928812021-04-04T17:18:00.008+03:002021-04-05T13:32:38.884+03:00Tanjan kadulla Vasilinsaarella<p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: "Times New Roman";">Naapureihin voi tutustua monella tavalla ja tasolla. Lisäksi on aina aikaulottuvuus. Esimerkiksi naapurikansojen käsityksissä toisistaan menneisyys voi vaikuttaa hyvinkin vahvasti nykyhetkeen.</span></span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;">Mutta entä kun hypätään tasolle, jossa pyritään kohtaamaan niin mennyt kuin nykyinen? Entä kun annetaan vielä elossa olevien muistojen yhdistyä siihen, mitä muuten on mahdollista saada tietää paikasta ja siinä eläneistä?</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Tällaiseen yhdistelmään pyrki <b>Kalle Kniivilä</b> kootessaan sadan vuoden ajalta yhden kadun asukkaiden vaiheita meille niin läheisestä, mutta toisaalta etäisestä Pietari-Leningradista.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">"Tanjan katu" eli Vasilinsaaren linjat 2 ja 3 on hyvä valinta siinä mielessä, että varsin vaivatta löytyy monenlaista dramatiikkaa. Monien mielessä juuri mainittu <b>Tanja Savit</b><span class="s1" style="font-family: Times; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;"><b>š</b></span><b>eva</b> (1930-1944), joka päiväkirjaansa tallensi perheenjäsentensä kuolemat piiritetyssä kaupungissa ja joka itse kuoli evakossa, on jonkinlainen kaiken koetun "elävä symboli".</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Mutta juuri tämän muiston vuoksi lukija voi pelästyä. Eihän monimiljoonakaupungin historia voi rakentua vain muistojen varaan? Eihän elämä lisäksi ole ollut vain tällaista? Koska näin voi kysyä on merkittävä muistiin, että kaupungin kehitys ei tosiaan ole rakentunut vain vallankumouksen, vainojen ja piirityksen tapahtumista, vaikka nämä asiat ovat niitä "huomiota herättäviä" <span class="s2" style="font-family: "Lucida Grande"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;">‒</span> ja nuo ajat kokeneiden muistissa hyvin pysyneitä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kunnon jalkatyöllä eli asukkaita haastattelemalla ja paikkoihin tutustumalla Kniivilä saa kadun elämään. Arkistotietoakin on käytetty. Saamme kosketusta muun muassa asumiseen, kiinteistöbisnekseen ja liike-elämän muutoksiin. Kirjoittaja näkee joskus ehkä turhaa dramatiikkaa siellä, missä sitä on ollut vain hetkellisesti, kuten vuoden 2017 vappumarssilla. Arki on toisenlaista. Varsinkin turistille tällainen lähestymistapa on hyödyksi. Liiaksi on julkaistu sekä kuivahkoja matkaoppaita että uutisia vain päiväntapahtumista. Kumpiakin voi olla vaikea sovittaa yhteen sen kanssa, miten oikeasti eletään.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Oma mielenkiintonsa on sillä, että joku muistaa sodanjälkeisen ajan ja vertaa sitä nykyiseen. Kaukaisemmat asiat ovat jo toisen käden tietoa. Ensikertalaiselle turistille kaikki on uutta, toista kertaa tulevalle muutoksia on tapahtunut. Kaikille Vasilinsaaren kävijöille Kniivilän teos antaa jotakin enemmän kuin normaali matkakirja.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> </span><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> </span><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> </span><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> </span><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> </span><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> <span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span></span>*</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Mutta, mutta... kun kuljen itse tätä katua, seuraan sitä talo talolta käyttäen oppaana myös internetin tietoja aikaisemmista asukkaista, vertailen nimiä ja kysyn kysymyksiä Kniivilän kirjalta, en saakaan kaikkeen vastauksia ja jopa huomaan, että jotkut omat vastaukseni ovat toisenlaisia.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kniivilä ei ole löytänyt kadun suomalaisyhteyksiä, ei todellisia eikä "potentiaalisia". Hän ei ole kävellyt katua kovin pitkälle kohti Malaja eli Pikku-Nevan rantaa, koska hän ei ole tullut talon numero 45 kohdalle. Siinä asui maanpakolaisena kansanedustaja, toimittaja <b>Matti Airola</b> perheineen. Vuonna 1918 hän oli punaisen Suomen sisäministeri. Hän teki Leningradissa opettajan työtä vuoteen 1938, vangittiin ja kuoli vankeudessa.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Itse kävelin tuolle talolle kesällä 2019 ja tapasin sen asukkaista kuvanveistäjän. Hänen ateljeessaan kuulin sen hetken uutisia ja kerroin mitä tiesin talon 1930-luvusta. Mietin, että Airolat ansaitsisivat kyltin julkisivuun. Poika <b>Veikko</b> teki pitkän päivätyön toimittajana Karjalassa.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Talossa numero 7 asunee vieläkin Klodtin (Clodtin) suvun jäseniä. Kniivilä kertoo heistä <b>Korina Klodtin</b> kertomaan perustuen. Hän mainitsee, että Korina on suoraan alenevassa polvessa sukua kuvanveistäjä <b>Pjotr (Peter) Klodtille</b>, Nikolai I:n muistopatsaan tekijälle. Itse olisin ehdottomasti lisännyt pari seikkaa: Peter oli meidän Järnefeltien sisarusparven äidin setä, ja hän on tehnyt myös Nevan valtakadun Fontankan sillalla olevat hevosveistokset... (...olisi mielenkiintoista selvittää myös, onko Petroskoissa vankeudessa olevan <b>Juri Dmitrijevin</b> tytär <b>Katerina Klodt</b> samaa sukua...).</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Siirryn ihmisistä tilastoihin ja muuhun Kniivilän antamaan tietoon. <b>Vladimir Putin</b> ei ole asunut toisella linjalla, tytär kyllä. Jotkut 1930-luvun pidätyksistä annetut tiedot ovat kummallisia. Kniivilä sanoo pidätysten alkaneen elokuussa 1937, mutta sitä ennen oli viety ainakin 26 henkeä. Lukumääräkään ei täsmää laskelmieni kanssa. On pakko sanoa, että tiedot vangitsemisista eivät kovin hyvin osu yhteen Venäjällä julkaistujen tietojen kanssa. Muun muassa väitetään nuorimman viedyn olleen 1914 syntynyt <b>Lev Izrailit</b>, itse löydän nuorimmaksi 1915 syntyneen <b>Vasili Stotikin</b>.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Virheet ja puutteet eivät kirjan arvoa vähennä, mutta ne on hyvä tietää. On toki vielä paljon muutakin, mitä Tanjan kadusta, Vasilinsaaren toisesta ja kolmannesta linjasta on jäänyt kertomatta ja minkä joku ehkä joskus meille kertoo.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><b>Kalle Kniivilä: Tanjan katu. Elämää Pietarissa 1917</b><span class="s2" style="font-family: "Lucida Grande"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;"><b>‒</b></span><b>2017. Into 2017, 227 s.</b></span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><b></b><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 4.4.2021.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrKVDbS1UmvcQeaIdMZ5PmNmYhP7QQBbNIi10LbXROIVhAkKOmMXkq80j1W3jH7t1iyGvSIF0cgULeCP-CHJ5iJmVvBV4UOkPwH7csAWboCoBXuxIHr_qDHvsVyHC0e7PrsjgTSQOmdrOd/s1626/Kniivila%25CC%2588.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1626" data-original-width="1119" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrKVDbS1UmvcQeaIdMZ5PmNmYhP7QQBbNIi10LbXROIVhAkKOmMXkq80j1W3jH7t1iyGvSIF0cgULeCP-CHJ5iJmVvBV4UOkPwH7csAWboCoBXuxIHr_qDHvsVyHC0e7PrsjgTSQOmdrOd/s320/Kniivila%25CC%2588.jpg" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-48415932502820413462021-04-04T15:30:00.001+03:002021-04-04T15:45:49.314+03:00Kaksi kertomusta elämästä<p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: "Times New Roman";">Milloin elämä tuntuu sen arvoiselta, että siitä haluttaa kirjoittaa muistelmia muidenkin luettavaksi? Jos jätämme laskuista julkkisten enemmän tai vähemmän tilatut, ehkä haamukirjoittajien tekemät teokset, luulisin että on kaksi pääasiallista syytä. Joko elämässä on jokin arvoitus tai sitten tuntuu tapahtuneen niin paljon, että siitä haluaa jakaa muillekin.</span></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kun elämää laajentaa hieman omien tekemisten ulkopuolelle, arvoituksia löytynee lähes aina. Ehkä jopa salaisuuksia. Jos luulee pääsevänsä sellaisten jäljille, miksi siitä ei voisi kirjoittaa? Näin on tehnyt joutsenolainen <b>Ulla Viskari-Lippojoki</b>.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kun elämään taas mahtuu monenlaisia kokemuksia linjalla Inkerinmaa, Arkangeli, Igomel, Minsk, Leningrad ja kun kokemuksiin nivoutuvat sukulaisten kohtalot, riittää kerrottavaa kuten imatralaisella <b>Viola Heistosella</b>.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Uskon, että kumpikin teos myös opettaa omia elämäntarinoitaan tekstiksi tai jopa kirjaksi suunnitteleville. Hyötyä niistä löytää sellainenkin, jolta tällaisessa asiassa kysytään neuvoja.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Eräs oma yritykseni neuvoa elämänkertansa kirjoittajaa päätyi umpikujaan, johon oli mahdoton antaa ratkaisua. Kirjoittajalla oli ideoita ja halu saada paperille varsinkin lapsuuden vaiheita. Mutta umpikuja tuli vastaan kirjoittajan pään sisältä. Kun hän ei löytänyt mielestään tarpeeksi tarkkaa tietoa siitä, miten eräät asiat olivat hänen perheessään 60-70 vuotta sitten, hän luovutti. Hänestä "keskeneräistä" kertomusta ei voinut kirjoittaa.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Muiden tekemistä omaelämäkerroista on tällaisten ongelmien varalle hyötyä. Oppii esimerkiksi sen, että rajaaminen ja näkökulma pitää valita. Pitää ymmärtää, että "kaikkea" ei voi kirjoittaa. "Kaikkea" ei tiedä, on laadittava omanoloinen kertomus siitä, miten asiat on nähnyt ja ne kokee.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Viola Heistosella ei ole tapahtumista pulaa. Hän kertoo varsin pikkutarkasti vaiheitaan alkaen lapsuudesta opiskelun kautta työelämän omiin ja muiden tekemiin valintoihin. Kaikki näyttää helpolta jälkeenpäin katsoen, ainakin lukijalle tulee tällainen tunne. Ehkä on ollut enemmän vaikeuksia, ehkä ei? Joka tapauksessa omillakin valinnoilla on ollut merkitystä. Ehkä myös sukulaisten vaikeudet ovat lisänneet omaa itsetuntoa ja sisua?</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Viskari-Lippojoen <i>Isän tyttö</i> on itse asiassa kertomus isän tytöistä. Rohkeutta kirjoittaa ja julkaista se kaikkien saataville on tekijällä ollut vähintään yhtä paljon kuin Heistosella. Kummankin kirjan ääressä voi pohtia, missä määrin on mietitty sitä, miten paljon asioista voi kertoa. Löytynyt rohkeus ansaitsee kiitoksen: on monia asioita, jotka hyvin voi jakaa. Ei siksi että ne ovat "salaisia" vaan siksi, että niiden jakaminen opettaa lukijallekin jotakin.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Heistosenkin kertomus jättää positiivisen mielen, vaikka hän ei salaa Neuvostoliitossa harjoitettua kansalaisten valvontaa (miten esimerkiksi lasten kastaminen jouduttiin salaamaan työpaikan menettämisen pelossa). Viskari-Lippojoen kertomus opettaa, miten puhdistavalta voi tuntua, kun esiin tullut sukusalaisuus muuttuu voimavaraksi.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kumpikin teos on omakustanne. Rohkeuden merkki sekin: näin vältetään karikot ja päästään kertomaan elämästä "kenelle tahansa". Itse lainasin teokset Etelä-Karjalan Heili-kirjastoilta.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><b>Viola Heistonen: Elämäni Koulut. Elämäni Neuvostoliitossa. Kustantaja ja valmistaja BoD </b><span class="s1" style="font-family: Times; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;"><b>–</b></span><b> Books on Demand. 2020, 304 s.</b></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><b>Ulla Viskari-Lippojoki: Isän tyttö. Painopaikka BoD </b><span class="s1" style="font-family: Times; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;"><b>–</b></span><b> Books on Demand. 2020, 59 s.</b></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><b><span style="font-size: medium;">Kumpikin teos sisältää kotialbumin kuvia.</span></b></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 4.4.2021.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ1JMz7MBhBuSLmouiX6HSgYZCOYe0ww_V4WcTO-3VPQ4OG8iKYj7l4lXoTJMStSd5OvL2Ek1kzz4jLe7-UbPUaIaLnFVStUZon8BWiUMaD7uC7oPdh-vdMS26D1QITq2ahdIaCELmOBTn/s2048/Heistonen%252BViskari-Lippojoki.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1453" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ1JMz7MBhBuSLmouiX6HSgYZCOYe0ww_V4WcTO-3VPQ4OG8iKYj7l4lXoTJMStSd5OvL2Ek1kzz4jLe7-UbPUaIaLnFVStUZon8BWiUMaD7uC7oPdh-vdMS26D1QITq2ahdIaCELmOBTn/s320/Heistonen%252BViskari-Lippojoki.jpg" width="320" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-88042563120692996612021-04-03T14:42:00.004+03:002021-04-05T13:14:55.792+03:00Sanakirja, joka kesti isältä pojalle<div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Nykyisin netissä toimivat ohjelmat vääntävät meille pikakäännöksiä kymmenistä kielistä, mutta ennen oli toisin. Ennen turvauduttiin enemmän fyysisiin sanakirjoihin, ja ehkä myös nähtiin enemmän vaivaa yksittäisten sanojen pähkäilyyn.</span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px; min-height: 17px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Muistona niiltä ajoilta olen säilyttänyt hyllyssäni muun muassa <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Knut_Cannelin" target="_blank">Knut Cannelinin</a> suomalais-ruotsalaisen taskusanakirjan, joka on lajinsa ja aikansa klassikko. Itse asiassa se on toimitettu periaatteella "isältä pojalle", sillä Cannelinin poika Aulis muokkasi tätä alun perin vuonna 1908 ilmestynyttä kirjaa hieman uuteen uskoon 1940-luvun lopulla.</span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px; min-height: 17px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Mutta suvussa perinne kulki oikeastaan isoisältä pojanpojalle, sillä jo Knut Cannelinin (1869–1938) isä <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Cannelin" target="_blank">Gustaf Cannelin</a> (1815–1885) oli kielimies ja kääntäjä. Hän julkaisi kreikan kieliopin ja pienehkön sanakirjan, mutta merkittävin hänen töistään oli muutamien tärkeiden tietokirjojen, muun muassa lakikirjojen suomentaminen.</span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px; min-height: 17px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Aulis Cannelin päiväsi esipuheen isänsä peruista muokkaamaansa suomalais-ruotsalaiseen sanakirjaan vuonna 1946, ennen syntymääni. Olen käyttänyt jo lukioaikana vuoden 1963 kahdeksatta painosta.</span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px; min-height: 17px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Kirjaa selaava suomenkielinen lukija kiinnittää aluksi käännöksiä enemmän huomiota muutamiin, itse asiassa aika moniin kummallisiin sanoihin. Jo ensimmäiseltä sivulta löytyvät sanat aami (ruotsiksi åm), aamillinen (en åm full) ja aarakki (arrak). Kun näitä sanoja löytyy matkan varrella lisää, on pakko ajatella tämän suomen kielemme muuttuneen varsin paljon 70 vuoden aikana. Vai onko niin, että nämä ovat esihistoriaa eli Aulis Cannelinin kopioimia isänsä vuoden 1908 ensipainoksesta?</span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px; min-height: 17px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Ja koskeeko sama kirjan ruotsinkielisiä sanoja? Epäilenpä, että kyllä. Toisin sanoen kirjaan on suhtauduttava varoen. Jos pelkästään sen avulla opiskelisi ruotsia, herättäisi se hupia Pohjanlahden kummallakin rannalla. Vielä yksi kysymys: mikä on juhmuri (ruotsiksi ramm, rammen)? Onko sana tuttu sen paremmin suomessa kuin ruotsissa?</span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px; min-height: 17px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Indoeurooppalaisten kielten pohjoiset muodot ovat niin läheistä sukua toisilleen, että esimerkiksi ruotsissa ja englannissa on sekä yhteisiä samaa merkitseviä sanoja että sanoja, joiden merkitys on läheinen tai jotenkin hauskasti muuttunut. Esimerkiksi hailakka (eli haalean vaalea) on ruotsiksi blek tai black. Saman ilmiön löytää suomesta ja virosta: yksi sana on eri merkityksissä. Tässä tapauksessa black-sana on ruotsissa ja englannissa kummassakin väriä merkitsevä adjektiivi.</span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px; min-height: 17px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Eivät yhtäläisyydet koske pelkästään läheisiä sukukieliä, sillä esimerkiksi itäslaavilaisesta venäjästä ja ruotsista löytää yhteisiä sanoja, muitakin kuin muilta lainattuja. Tällainen sana on esimerkiksi ruotsin jag ja venäjän ja.</span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px; min-height: 17px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Sanakirjoja selatessa löytää myös hauskuuksia: jonkin kielen sana on sattumalta aivan muuta toisessa kielessä. Esimerkiksi ruotsin järv, järven on ahma. Tästä voi päätellä, että Järv-nimisten Ruotsiin aikanaan muuttaneiden virolaisten ei ollut vaikea sopeutua uuteen kieliympäristöön ainakaan sukunimensä vuoksi. Eri asia on, että assosiaatiot siirtyivät vesistöilmiömaailmasta imettäväispetojen maailmaan.</span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px; min-height: 17px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Sukunimi Brandt on alun perin ollut käytössä Skandinaviassa ja Pohjois-Saksassa. Mutta kumpaa se kahdesta mahdollisuudesta tarkoittaa, vai tarkoittaako molempia: ahdetta eli mäkeä (brant) vai paloa (brand)?</span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px; min-height: 17px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Vanhatkin kirjat ovat kirjoja ja niistäkin voi kaivaa esiin asioita, jotka elävät yhä. Niinpä en toivo Cannelinien työtä eli sanakirjaa (ordbok, lexikon) käsitellessäni olleeni mikään sanansaivartelija (ordryttare)!</span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px; min-height: 17px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Tässä yksi hauska ilmiö: tällainen saivartelija onkin ruotsiksi ratsastaja (eikä gnet), vaikka toki henkilöstä voidaan käyttää myös täsmällistä termiä pedant.</span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px; min-height: 17px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><b><span style="font-family: times; font-size: medium;">Knut Cannelin: Suomalais-ruotsalainen taskusanakirja. Toimittanut Aulis Cannelin. Kahdeksas painos. WSOY 1963, yli 20 000 sanaa, 664 s.</span></b></div></div><div style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px; min-height: 17px;"><div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran toisella sivulla 19.12.2012 ja siirrettiin tähän paikkaan 3.4.2021.</span><span style="font-family: times;"> </span></span></div></div>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-32730151377377768452021-04-03T14:16:00.005+03:002021-04-05T13:17:16.358+03:00Böll vihreällä saarella<div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: "Times New Roman";">Itselle outoon voi tutustua kahdella ääritavalla, mutta myös niiden yhdistelmillä </span><span class="s1" style="font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;">–</span><span style="font-family: "Times New Roman";"> jo maailmankirjallisuus todistaa, että kokemista on monenlaista ja siitä kertomisen tapoja erilaisia. Yksi ääri on vain ulkonaisen näkeminen, toinen laita kokeminen ns. kaikilla aisteilla ja syvemminkin.</span></span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;">Irlannin vihreästä saaresta kertoivat 1950-luvulla suomalaisista <b>Aale Tynni</b> ja <b>Henrik Tikkanen</b> (<a href="http://aimonkirjat.blogspot.com/2015/07/vihreaa-saarta-vieraiden-silmin.html" target="_blank">heidän kirjoistaan kerron täällä</a>). Vuosikymmenen loppuun mennessä olisi voitu julkaista myös <b>Heinrich Böllin</b> pieni päiväkirja, mutta se ilmestyi meillä vasta vuonna 1975.</span><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Samoihin aikoihin Irlannissa käyneet Tikkanen ja Böll ovat selvästi aistineet hieman samaan tapaan. Kuitenkin Saksan katolisessa kulttuurissa kasvaneella vaikkakaan ei "umpiuskovaisella" Böllillä on ollut yksi etu puolellaan. Se avaa meille näkymiä, johon aivan ulkopuolisen on vaikea päästä.</span></div><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Böllillä ei tarjoa muualta lainattua, hän luottaa lähinnä aisteihinsa ja kokemukseensa. Hän löytää tuttua joistakin asioista, toisista taas ei. Vielä mielenkiintoisempaa on, miten hän huomaa vieraan maan ihmisten kommunikoivan sekä keskenään että outojen kanssa.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Katolisen kotimaan ja katolisen Irlannin eroja Böll tiivistää luvussa "Sanontoja". Maassa, jossa on monta eri syytä surra monia eri asioita, on hänen mukaansa tapana olla surematta liikaa. Kun irlantilainen katkaisee jalkansa tai tekee konkurssin, hän saattaa sanoa: "Olisi voinut käydä huonomminkin." Mitä saksalainen sanoo vastaavassa tilanteessa? Böllin mukaan hän tuumii, että huonommin ei enää olisi voinut käydä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kyse on suhtautumisesta vastoinkäymisiin, mutta se heijastuu myös suhtautumisessa lähimmäisiin. Lohdutuksen sana naapurin onnettomuudessa, eikö sen pitäisikin muistuttaa, että todellakin huonomminkin asiat voisivat olla?</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Edellinen paljastaa, että Böll ei tullut vihreälle saarelle ensisijaisesti tutkiakseen sitä vaan oppiakseen. Hän tarkkailee ihmisiä ei ainoastaan kanssakäymisessä vaan myös seuraten puolisalaa baarissa istuvien ukkojen olemusta ja harvoja sanoja.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><i>Päiväkirja vihreältä saarelta</i> ilmestyi <b>Otavan</b> <i>Delfiini-sarjassa</i> silloin, kun itse olin kiinnostunut maailmaa avaavista pokkareista. Miksi tämä meni vuonna 1975 ohi? Nyt pohdin mitä ehkä olen menettänyt ja miksi kirjaa suosittelen. Jos olisin lukenut tämän, olisin<span class="Apple-converted-space"> </span>oppinut miten havainnoidaan käyttäen muitakin aisteja kuin niitä, jotka tavallisesti aisteina luetellaan. Pitää tajuta myös asioiden ajallinen olemus ja yhteys. Fyysistä läsnäoloa täydentää se, mitä on ollut ennen ja mikä yhdistää ihmisiä yhtä lailla kuin läsnäolokin.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kaukaa historiasta voi ulottua nykypäivään vaikutuksia, joita emme tunnista. Mikä merkitys oli sillä, että Irlanti oli 2000 vuotta sitten Euroopan ainut ns. sivistynyt nurkka, jota ei alistettu Rooman valtakuntaan? Mikä merkitys on ollut sillä, että vuosisatojen ajan täältä on lähdetty muualle? Miljoonat ovat jättäneet saaren pakon edessä eli leivän etsinnässä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">On eri asia, tarkkailemmeko ympäristöä vai ryhdymmekö kontrolloimaan sitä (esittämään arvostelmia, jakamaan plussia ja miinuksia). Todellisuuteen näet pitää sopeutua. Böll muistuttaa, että Saksassa "yhdeksän maissa" loppuu ihan varmasti puoli kymmeneltä, mutta Irlannissa "kello yhdeksän" voi olla suurta huijausta <span class="s1" style="font-family: Times; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;">–</span> jos otat sen tosissasi.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Pari sanaa tästä fyysisestä kirjasta, jonka luin. Se on alun perin pokkari, mutta sidottu tummanvihreisiin kansiin ammattitaidolla ja säilynyt erittäin hyvässä kunnossa. Takakannen tasku lainauskorttia varten (siihen on merkitty lainaajan numerot ja palautuspäivät...) sekä leima "Imatran kaupunginkirjasto" kertovat, että kirja ei ole ollut hunningolla. Mielihyvin palautan sen ja toivon lukemisen iloja seuraaville lainaajille.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><b><span style="font-size: medium;">Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta. Suomentanut Kai Kaila. Otava 1975, 107 s. Alkuteos Irisches Tagebuch 1957.</span></b></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 21px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 3.4.2021.</span></p>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-34866132025433993302021-02-21T17:06:00.002+02:002021-02-21T18:46:41.256+02:00Lue ja kapinoi<p><span style="font-family: "Times New Roman";"><span style="font-size: medium;">Mehän saamme kuulla kaiken; ainakin kaiken, minkä haluamme tietää. Kiitos siitä monipuoliselle, jopa ajan tasaiselle uutisten tarjonnalle. On erilaisia kanavia internetissä, on ajankohtaislähetyksiä tv-kanavilla, on muu media.</span></span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Mutta ymmärrämmekö silti kaiken, mitä meille kerrotaan? Olemmeko myöskään perillä siitä, mitä uutisissa mainituille ihmisille oikeasti tapahtuu ja miten he asiat kokevat?</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Tämän ymmärtämiseksi tarvitaan vähintään jonkinlainen silminnäkijäkertomus; muistelmateos, kokijan todistus kirjana tai dokumenttielokuvana. Uutiset eivät yleensä koskaan huolehdi siitä, että pääsisimme perille tapahtumien syistä, yksityiskohdista ja seurauksista.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Tällaista tulee mieleen venäläisen protestiryhmän <i>Pussy Riotin</i> yhden keskeisen toimijan <b>Nadja Tolokonnikovan</b> "raportista". Se ilmestyi englanniksi 2018 ja suomeksi 2019. Muutoin ryhmä on päässyt meillä julkisuuteen lähinnä päivän uutisissa.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Suomeksi teosta tarjotaan toimintaoppaana, mikä on virhe eikä aivan vastaa kirjoittajan ideaa. Alkuteoksen nimi <i>Read & Riot</i>, siis "Lue ja kapinoi", on kehotus, ja se myös jää kirjasta lukijan mieleen. Kyse ei ole ensi sijassa toiminnan vaan elämän ohjeista sekä yhteiskunnan analyysistä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kyse on myös asenteesta, jolla epäkohtiin tartutaan. Tämän Tolokonnikova tuo monin tavoin esiin sekä kertoessaan kokemuksistaan että pohtiessaan muun muassa oikeus- ja rangaistuskäytäntöjä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kyse ei ole vain Venäjästä, mitä suomenkielisen laitoksen olisi kannattanut korostaa. Kirjoittaja tuntee hyvin myös Yhdysvaltojen käytäntöjä. Kun kirja tuli julki hieman ennen Trumpin valtakauden loppukliimakseja, se antaa pohdittavaa myös tämän maan mätäpaiseista.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Sekä Venäjää että Yhdysvaltoja koskevat esimerkit ja pohdinta eivät ole parissa kolmessa vuodessa mitenkään vanhentuneet. Päin vastoin: Trump jätti perinnön, jonka pöyhiminen on vasta alkanut. Venäjällä taas tilanne on kehittynyt ja jumiutunut muun muassa vuodenvaihteen 2020-2021 tapahtumien myötä. Oikeuslaitoksen toiminta ja kansalaisten oikeusturva ovat kummassakin tapauksessa edelleen ajankohtaisia pohdinnan aiheita.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Miksi "Lue ja kapinoi"? Tolokonnikova korostaa teorian ja käytännön, lukemisen ja toimimisen, oppimisen ja tekemisen liittoja. Hänelle hyviä elämänohjeita ei ole olemassa vailla halua ja intoa toimia oikein, toisin sanoen kirjaviisaudella ei tässä raa´assa maailmassa pitkälle pötkitä. Toisaalta pelkkä protesti ei saa voimaa taakseen ilman yhteiskunnan, kulttuurin, politiikan jne. tuntemusta.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Teos on hajanainen, sillä teksti palaa samoihin teemoihin toistamiseen, mutta tämä on myös sen vahvuus. Näin lukijan on mahdollista mielessään kerrata sitä, mikä "kaiken kokeneen" ja parin vuoden ajan työleirilläkin mielen osoittamisen vuoksi olleen kirjoittajan sanoma lopulta on. Näin tulee myös hyvin perustelluksi se, minkä voiman ihmiselle antavat rohkeus, peräänantamattomuus, iloisuus ja uteliaisuus. Niillä mennään vaikka läpi harmaiden putinien ja trumpien.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">PS. Loppusivuja kohti lukija saa kyllä vastauksia sellaisiinkin kysymyksiin, joita ei ehkä osaa odottaa. Feminismin käytäntöjen ja hieman teoriankin pohdiskelu luo pohjaa ymmärtää myös sitä, miten meininki ei ole muuttunut joiltakin osin juurikaan siinä lyhyessä ajassa, kun siirryttiin neuvostotodellisuudesta tähän "uuteen venäläiseen".</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><b><span style="font-size: medium;">Nadja Tolokonnikova: Pussy Riotin opas aktivismiin. Suomentanut Sirpa Parviainen. Bazar 2019, 284 s.</span></b></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 21.2.2021.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiUjh_r1W9lB3o6-SUE3pFMNvghqhWvt0XW9mmgwuwYRL5_3JryszVdsYRIVPoQmohdfijUG27GceAP58o_XObO4uA1Wf8Av5AUufitz6fct0LehS605DIYRoaLNbkd1CMt2kjUyyKnWXo/s300/Tolokonnikova.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="300" data-original-width="177" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiUjh_r1W9lB3o6-SUE3pFMNvghqhWvt0XW9mmgwuwYRL5_3JryszVdsYRIVPoQmohdfijUG27GceAP58o_XObO4uA1Wf8Av5AUufitz6fct0LehS605DIYRoaLNbkd1CMt2kjUyyKnWXo/s0/Tolokonnikova.jpg" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-63402725055127834652019-12-29T14:53:00.001+02:002019-12-29T14:53:29.350+02:00Tolstoin huipputekstejä tämäkin<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 13.0px 'Times New Roman'}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 13.0px 'Times New Roman'; min-height: 16.0px}
</style>
<br />
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Joskus ehdotetaan jotakin kirjaa kaikkien luettavaksi, jonkinlaiseksi pakolliseksi kansalaiskasvatuksen peruslähteeksi jokaiselle.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Tämäkin kirja voisi olla sellainen, vaikka kirjoittajan esimerkit ovat yli 120 vuoden takaa. Ne esimerkit ovat kuitenkin pelottavan ajankohtaisia: yksilöiden pakottaminen opettelemaan toisten ihmisten tappamista, pakottamista kiduttamaan ja tappamaan, sodalla pelottelu ja sillä uhkailu, sotatoimet jne. Sanaa terrorismi ei <b>Lev Tolstoi</b> kirjoituksissaan käytä, mutta sekin sopii tässä yhteydessä mietittäväksi.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Ennen muuta on kyse siitä, mikä on yksilön vastuu ja minkä me koemme yhteiseksi, "yhteiskunnan" (mitä se sitten milloinkin onkaan) vastuuksi. Hyvin yksinkertainen peruskysymys on se, miksi yhteiskunnalla (valtiolla jne.) on muka oikeus määrätä ihmisiä tappamaan toisiaan sen sijaan, että yhteiskunnan vallanpitäjät sopisivat asioista muiden vallanpitäjien kanssa ihan toisilla menetelmillä.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Lev Tolstoille ehdotettiin kyllä Nobelin kirjallisuuspalkintoa (niitä alettiin myöntää vuonna 1901 ja Tolstoi kuoli vuonna 1910), mistä hän ehkä olisi kieltäytynyt. <i>Ruotsin Akatemiassa</i> kyllä "ymmärrettiin" <i>Sodan ja rauhan</i> sekä <i>Anna Kareninan</i> olevan huippukirjallisuutta, mutta esteenä palkitsemiselle koettiin kirjailijan muissa teoksissa ja kansalaistoiminnassa esille tullut "teoreettinen anarkismi".</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Tolstoin ajatuksissa ei kuitenkaan ole mitään teoreettista. Niistä ei voi sanoa, että ne olisivat irti elämän arkiongelmista ja asetelmista. Hän tunsi niin vallanpitäjät kuin vallan alle alistetut (ei hän varmaan muuten olisi pystynyt hyvää kirjallisuutta luomaankaan). Hän ymmärsi, mikä merkitys on väkivaltakoneistoilla, joihin ihmiset alistetaan, nimenomaan hallitsemisen näkökulmasta.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kun julkisessa keskustelussa välillä hukkuu yksilön ja yhteiskunnan vastuiden mielekäs pohdiskelu, Tolstoi kannattaa kaivaa esiin. Hänellä on selvä ymmärrys hallitsijoiden (olivat he sitten kuninkaita, muita päälliköitä tai talouselämän korkeita päättäjiä) ajattelusta ja toimintatavoista. Heille ja alistetuille hänellä on lähinnä yksi neuvo: se on sama, joka esiintyi jo Mooseksen laintauluissa ja josta Beetlehemissä syntynyt kirvesmiehen poikakin muistutti: älä tapa.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Tolstoille tämä on konkretiaa, käytännön elämän neuvo, ei "kulttuuriperintöä" tai kaiken muun alle haudattava lausahdus jossakin vanhassa käsikirjoituksessa. Kyse on elämän perusasiasta.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Tämä neuvo, "käsky" jos niin halutaan sanoa, on ihmiskunnan henkisen perinnön arvokkaimpia, mutta usein rikottuja neuvoja. Nykyajan fariseukset, esimerkiksi erilaiset "kristillisdemokraattiset" poliitikot, jotka esiintyvät <i>Raamatun</i> tuntijoina, eivät yleensä muistuta tästä neuvosta. Sen sijaan he kaivavat esiin milloin mitäkin menneiden kulttuurien kuonaa, jolla perustella omaa viisautta (ja ylemmyyttäkin) ja ihmisten eriarvoisuutta.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Lev Tolstoin kirjoitusten ansio on, että hän ei toistelemasta päästyään toista tuota neuvoa, vaan asettaa sen elämän arkiyhteyksiin esimerkkien kautta. Toinen kirjoittajan ansio on, että hän ymmärtää rakenteet, joiden keskellä ja alaisena ihminen joutuu ajasta toiseen näitä asioita pohtimaan.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Sota ja rauha sekä Anna Karenina ovat edelleen huippukirjallisuutta. Mutta vanhentuneita eivät ole myöskään Tolstoin ajatukset väkivallasta, vallasta ja yksilön ja yhteiskunnan vastuista. Siksi juuri tällainen kirjoituskokoelma olisi syytä jakaa kaikille uusille ylioppilaille, kaikille uusille päättäjille eduskuntaa myöten ja pitää se jatkuvasti ilmaiseksi saatavilla kaikissa kirjastoissa ja kirjakaupoissa.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<b><span style="font-size: large;">Leo Tolstoi: Omatuntoja. Kirjoituksia rauhasta ja kansalaistottelemattomuudesta. Suomentanut Esa Adrian. Into Kustannus Oy 2013, 181 s.</span></b></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">PS. Kirja ilmestyi vuonna 1918 WSOY:n kustantamana nimellä <i>Omantunnon kujanjuoksu</i>. Tämä nimi kuvaa huomattavasti paremmin teoksen sisältöä kuin uusintapainos, joka on tehty yhteistyössä Rauhankirjallisuuden edistämisseura ry:n kanssa.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 29.12.2019.</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_NuK8sz8XS-01TLrpjszWO3NrhUlQYmnbjFrHlAsaDVBbvFth5pNu_gkieP7HmYKkJ52y9CTsPlUxOCAZCbD7OatGaJXOIStiem0Rs6k0iC93Uw1Gkg5y-l2NUaqge50bju4LrTb4Gov0/s1600/Omatuntoja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1047" data-original-width="640" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_NuK8sz8XS-01TLrpjszWO3NrhUlQYmnbjFrHlAsaDVBbvFth5pNu_gkieP7HmYKkJ52y9CTsPlUxOCAZCbD7OatGaJXOIStiem0Rs6k0iC93Uw1Gkg5y-l2NUaqge50bju4LrTb4Gov0/s320/Omatuntoja.jpg" width="195" /></a></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<br />Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-11125607369115940012019-12-29T13:03:00.000+02:002019-12-29T13:12:04.437+02:00Tärkeä aihe, omituinen tarjoilu<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 14.0px 'Times New Roman'}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 14.0px 'Times New Roman'; min-height: 16.0px}
</style>
<br />
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Teos on aiheeltaan "harvinaislaatuinen", kuten toinen kirjoittaja alkusanoissaan lukijaa johdattelee. Näin on ‒ eikä toisaalta ole. Suomalaisten vaiheista Neuvostoliitossa on jo kirjoitettu varsin paljon. Uutta ei ole kertoa karkotuksista, pidätyksistä ja tuomioista.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kirjoittajat eivät ehkä ole hahmottaneet työnsä luonnetta ja suhdetta muuhun vastaavaan tutkimukseen, sillä he lähtevät suorastaan soitellen sotaan. Kirjan nimi, nimilehden jälkeen tarjottava omistus sekä kirjoittajien alkusanat kertovat, että nähtävästi jo ennen prosessia on tiedetty, mitä saadaan aikaan.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Näin ei tehdä tieteellistä tutkimusta. Ajallinen, paikallinen, poliittinen, taloudellinen jne. kehystys on aina tarpeen, mutta nyt lukija joutuu tunnemyrskyyn jo ennen kuin hän on saanut käsiinsä faktoja. Niitä kirjassa kyllä on, mutta valitettavasti etukäteisasenteen piilottamina.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Toinen ongelma on, että molemmat kirjoittajat, tohtorikoulutettava <b>Tarja Lappalainen</b> ja professori <b>Martti Turtola</b>, antavat aineiston ja muiden kertoman viedä liiaksi. Lappalaisen teksti tuntuu paikoitellen muiden ajatusten soljuvalta toistelulta. Tutkijan olisi pitänyt pystyä ulkopuolisempaan tarkastelutapaan. Aina voi toki vedota lukijan tehtävään vetää johtopäätökset. Mutta miten se on mahdollista, jos kirjan nimenä on <i>Stalinin tappamat</i>?</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Turtolan tekstissä näkyy kirjoittajan oman panoksen vähyys ja lainaukset muualta epävarmoillakin tavoilla. Teksti on myös jäänyt viimeistelemättä. Mitä varten on tarpeen tuoda esiin, että <b>Aale Tynni</b> oli <b>Martti Haavion</b> toinen vaimo tai että jostakin kirjasta on "aivan viime aikoina" otettu uusi painos? Kustannustoimittajan olisi pitänyt ehdottomasti käyttää punakynää.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"><b>Iosif Stalinin</b> ajan Neuvostoliitosta ei voi kirjoittaa kirjoittamatta myös politiikasta. Mutta jos haluaa tehdä vakavasti otettavaa historiatiedettä, pitää keskittyä tosiasioihin ja jättää "oma politiikka" pois niin tekstistä kuin kuorrutuksista, kuten kirjan nimestä ja ulkoasusta. Ymmärrettävästi tarjotut tosiasiat puhuvat. Nykykirjoittajien ei myöskään ole syytä heristää nyrkkejään Stalinille ‒ se on paitsi hyödytöntä myös auttamattoman myöhäistä. Koston aika on ohi. Pitää kertoa ja kuvata, mitä tapahtui.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Lappalaisen lainaamissa Kuolan suomalaisten muistoissa eri tapahtumia kyllä tulee esiin. Valitettavasti yhteenveto ja kertomusten asettaminen laajempiin yhteyksiin jää liian vähälle. Kun esimerkiksi vuoden 1940 loppukesällä ja syksyllä Murmanskin alueelta karkotettiin tuhansia siviilejä, kyse ei ollut juuri suomalaisiin kohdistuvasta toimesta. Sama olisi tehty, jos asukkaat olisivat olleet<span class="Apple-converted-space"> </span>tataareja tai kiinalaisia. Kyse oli Stalinin ajalle tyypillisestä väestöjen pakkosiirrosta "korkeampien" tavoitteiden saavuttamiseksi.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Toimittaja <b>Veikko Erkkilä</b> julkaisi vuonna 2001 tiiviin mutta selkeän kuvauksen siitä, mistä puhumme kun puhumme Venäjän suomalaisista (<i>Uskottiin aina parempaan</i>). Kuolan alueella asuneiden taustat tulevat siinä esille hyvin. Uudessa teoksessa ne hajoavat moneen ulottuvuuteen. Hieman outoa on myös yhden henkilön, <b>Sven Lokan</b>, henkilöhistorian seuraaminen tavalla, joka ei ole symmetriassa muun tekstin kanssa. Hänen muistamaansa kannattaa tutustua teoksessa <i>Murmannin suomalaiset</i> (Murmansk 1993, tekijänimellä Sven Lokko).</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Teos on johdatus aiheeseen, mutta ei laajuudestaan huolimatta syvällinen teos itse problematiikkaan, "vieraskielisten" (joita Moskovan hallinnon näkökulmasta Kuolan niemimaalla olivat myös saamelaiset ja norjalaiset) asemaan alueella runsaan sadan viime vuoden aikana.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<b><span style="font-size: large;">Tarja Lappalainen ja Martti Turtola: Stalinin tappamat. Muurmannin suomalaisten pitkä ja musta yö. Docendo 2019, 323 s.</span></b></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 29.12.2019.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4FXl6k_Va1u_WdQIW5cR4hAWxuyA9Y0ifEuGfV09nlU7IdmO622HAanMllhPp0GwCfnHTWDRfjVbHXKsUhAKtVEDa1qPPRjW7oIfrBFxUziXecLfvh6dIeosrA-bTO5YDr2qM7rkYg5Qc/s1600/Stalinin+tappamat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="920" data-original-width="635" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4FXl6k_Va1u_WdQIW5cR4hAWxuyA9Y0ifEuGfV09nlU7IdmO622HAanMllhPp0GwCfnHTWDRfjVbHXKsUhAKtVEDa1qPPRjW7oIfrBFxUziXecLfvh6dIeosrA-bTO5YDr2qM7rkYg5Qc/s320/Stalinin+tappamat.jpg" width="220" /></a></div>
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<br />Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-66107247118698242912019-11-19T16:47:00.001+02:002019-11-19T18:38:39.969+02:00Suomen hitain projekti?<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 14.0px 'Times New Roman'}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 14.0px 'Times New Roman'; min-height: 16.0px}
</style>
<br />
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">"Vaelluskalojen puolesta kootaan uusi karvalakkilähetystö ‒ ministerien pakeille lähdetään eri puolilta Suomea". Tällainen oli <i>Yleisradion</i> uutisotsikko 19. päivänä marraskuuta vuonna 2019.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Otsikko on miltei toistoa sille, mitä tapahtui marraskuussa 1979 eli 40 vuotta aikaisemmin. Silloin ns. karvalakkilähetystö kävi vaatimassa ministereiltä esityksiä ja eduskunnalta päätöksiä kalakorvauksista. Pohjoisen asukkaat kun olivat menettäneet elinkeinoa sen jälkeen, kun Kemijoki valjastettiin.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Ongelma alkoi, kun valtioneuvosto antoi vuonna 1947 väliaikaisen luvan joen patoamiseen. Päätös pohjautui sota-ajan poikkeuslakiin. Tarvittiin rautatie saksalaisten tuhoamaan Lappiin, mutta myös maan teollisuudelle sähköä, toisin sanoen voimalaitos.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Lyhyesti sanottuna korvausten maksaminen viivästyi lupauksista huolimatta. Ei auttanut sekään, että itse presidentti <b>Urho Kekkonen</b> esitti tehokkaita toimia Lapin kehittämiseksi puhuessaan pohjoisen asukkaiden evakosta paluun 30-vuotisjuhlassa Rovaniemellä vuonna 1975.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kun mitään ei tapahtunut, maakunnassa päätettiin ryhtyä painostustoimiin. Sen näkyvin saavutus oli kymmenien eri kunnista tulleiden miesten (nimenomaan miesten!) käynti Helsingissä. </span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Painostus onnistui. Mutta... Toimitusmiehet määräsivät maksettavaksi 120 miljoonaa, ensimmäinen oikeusaste pudotti summan puoleen, ja kun maksatus jo oli käynnissä oikeuslaitos sai lopulliseksi summaksi 20 miljoonaa! Lohen pyyntiä harrastaneet kalastuskunnat saivat vain hyvin vähäisen korvauksen menetyksistään.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Pitkään maakuntahallinnon palveluksessa ollut ja Sodankylän Unarista kotoisin oleva <b>Jaakko Ylitalo</b> on julkaissut omakohtaiset muistonsa ja muita dokumentteja vuoden 1979 vaikuttamisesta. Sen taustat ja maan keskushallinnon välinpitämättömyys pysäyttävät miettimään. Väkisin tulee mieleen, että tällainen kansalaisten kohtelu ei olisi ollut "Helsingin herroille" mahdollista, jos oikeuksien hakijat olisivat olleet varsinaissuomalaisia tai uusmaalaisia. Pitkä etäisyys ja sukupolvien vaihtuminen torppasivat oikeutettuja pyyntöjä saada menetyksistä korvaus.</span></div>
<div class="p2">
<br />
<span style="font-size: large;">Mutta vaelluskalat unohtuivat. Alun perin niistäkin puhuttiin, mutta siinä asiassa ollaan vieläkin lähes lähtökuopissa. </span><span style="font-size: large;">Edelleen odotetaan voimayhtiöiltä velvoituksia kalateiden rakentamiseen. Uuden lähetystön puuhaajat muistavat, että muun muassa Kemijoen varrella on odotettu tekoja jo yli 70 vuotta. Onko mikään muu Suomen tasavallan keskeneräinen projekti kestänyt näin kauan?</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Jaakko Ylitalo on tehnyt suuren palveluksen asialle dokumentoidessaan vuoden 1979 ja sitä edeltäneet tapahtumat. Mutta teos on myös muistelmaa paljon pidemmältä ajalta: sekä lapsuus- että nuoruusvuosilta, mutta myös työstä kunta- ja maakuntatasolla. </span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Ainutlaatuiset hetket luonnossa opettivat paitsi näkemään kauneutta myös oppimaan työntekoa. Mistä ja miten elämä Unarissa ja ympärillä rakentui, siitä meillä monilla ei ole ollut mitään käsitystä. Muun muassa Lapissa samoileville turisteille tämä on oikein tarpeellista luettavaa. Tämä on Lappi-tietoa, jossa ei ole sivullisten peukalonjälkiä.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Miten taas jokien kaloille käy, senhän ratkaisevat päättäjät, eduskunta ja muut... Joten katsotaan, miten uuden karvalakkilähetystön käy. Vai odotetaanko vielä 70 vuotta?</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"><b>Jaakko Ylitalo: Karvalakkimiehet ja muita kertomuksia. Atrain & Nord 2019, 192 s. </b>Kuvitettu.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 19.11.2019.</span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj27tPaD9M_-y9cYe3wr-9N6OlDLnIjC7lw_kMG3-Zw9Izt9LfWunFQkQypNnUh9D2O7XrQWzuUY1byfHmS-CKq0Jx75C-bKTrUYeZOlM_si57LTTt3g-5PbpR7uekuTwBxxpkRG0VNgIa0/s1600/Karvalakkimiehet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1281" data-original-width="849" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj27tPaD9M_-y9cYe3wr-9N6OlDLnIjC7lw_kMG3-Zw9Izt9LfWunFQkQypNnUh9D2O7XrQWzuUY1byfHmS-CKq0Jx75C-bKTrUYeZOlM_si57LTTt3g-5PbpR7uekuTwBxxpkRG0VNgIa0/s320/Karvalakkimiehet.jpg" width="212" /></a></div>
<br />Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-92105211618363802822019-10-27T20:11:00.001+02:002019-11-19T18:55:21.227+02:00Nämä novellit ovatkin muistelmia<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 13.0px 'Times New Roman'}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 13.0px 'Times New Roman'; min-height: 16.0px}
p.p3 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; text-align: justify; font: 13.0px 'Times New Roman'}
p.p4 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; text-align: justify; font: 13.0px 'Times New Roman'; min-height: 16.0px}
</style>
<br />
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kuinkahan moni <b>Salli Lundin</b> pienikokoisen teoksen <i>Taipaleita</i> käteen ottaessaan on tullut ajatelleeksi, että paperille painettu ei ole aina ihan sitä mitä siinä sanotaan olevan.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Tätä ei ehkä ajatellut myöskään se petroskoilainen sensori, joka on viimeistään marraskuun alussa vuonna 1974 päästi tekstin ladottavaksi kirjapainoon. "Kaksi novellia" lukee nimilehdellä, mutta novelleja nämä eivät perinteisessä mielessä ole. Ne ovat muistelmia, ja sellaisina varsin paljastavia tekijän kahdesta elämänvaiheesta.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Ensimmäinen vaihe on se, kun kirjoittaja, Oulussa syntynyt vasta avioitunut nuori nainen matkustaa<span class="Apple-converted-space"> </span>miehensä kanssa Kanadasta Neuvosto-Karjalaan ja asettuu sinne aistien elämän erilaisia ilmiöitä. Toisessa kertomuksessa kuvataan itse koettuna sota-ajan evakkoelämää Siperiassa.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Vaikka tekstissä on paljon kaunokirjallista ympäristön ja tapahtumien kuvausta, muistelmateoksen tästä tekee myös tekstissä mainittujen todellisten henkilöiden suuri määrä. Joidenkin kohdalla miettii, tuoko Lund tarkoituksella esiin juuri heidän merkitystään Neuvosto-Karjalan elämässä. Tällaisia ovat esimerkiksi <b>Edvard</b> ja <b>Fanny Gylling</b>. Miehestä on kirjoitettu paljon, Lund muistaa myös toimeliaan puolison.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Novelleissa mainitaan nimeltä 34 suomalaista, kymmenkunta vain etu- tai sukunimellä. Samoin kuin Gyllingit saavat muistoissa sijan monet muutkin sellaiset, jotka NKVD syyttöminä tuomitsi. Edvard ammuttiin vuonna 1938 ja kirjan henkilöistä myös <b>Sulo Kokko, Yrjö Orell, Heino Rautio, Otto Stenfors,</b> ilmeisesti myös <b>Toivo Rantala</b> (tämännimisiä oli useita). Fanny G. kuoli vankileirillä, samoin <b>Jalmari Virtanen</b>.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Vainoista ei kerrota avoimesti, mutta rivien välissä kyllä. Niitä edelsi "pulppuava" innostus, jonka kirjoittaja kertoo siirtolaisyhteisössä vallinneen. Rauhanpäivien aurinko "muhoili" Karjalan yllä ja mekaanikko ja muu työväki suorastaan harppoi töidensä ääreen.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Mutta sitten alkoi tapahtua. Elämä ei ollutkaan "pellon yli kulkua". Kun esimerkiksi suomenkielinen kustannustoiminta lakkautettiin, annettiin yksi isku innostukselle ja työhaluille. Alkoivat "levottomat ja käsittämättömät pyörteet".</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Evakkonovellissa ei varmaan liioitella sitä jaksamista ja sinnikkyyttä, millä monet naiset (lapsineen tai heidät mieron tielle menettäneinä) selviytyivät sota-ajasta, vuoteen 1945 ja sen yli. Vaikka NKVD oli yrittänyt parhaansa, kansan sisua se ei kokonaan tuhonnut.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Neuvosto-Karjalan suomalaisten eli Suomesta, Atlantin takaa ja Inkerinmaalta muuttaneiden kohtaloista ovat kirjoittaneet eräät muutkin paikalliset, muun muassa <b>Martti Heurlin, Urho Ruhanen, Taisto Summanen, Sulo Tuorila, Uljas Vikström</b> ja <b>Vieno Zlobina</b>. Tässä joukossa ovat Salli Lundin "novellit" jääneet turhan vähälle huomiolle.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Salli Lund alkoi kirjoittaa runoja jo ennen vainovuosia, ensimmäinen kokoelma ilmestyi vuonna 1950. Aviomies <b>Väinö</b> ja kaksi tytärtä kuolivat evakkotaipaleella, Salli itse vuonna 1979.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<b><span style="font-size: large;">Salli Lund: Taipaleita. Kaksi novellia. Karjala-kustantamo, Petroskoi 1975. 120 s.</span></b></div>
<div class="p4">
<span style="font-size: large;">Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 27.10.2019.</span></div>
<br />
<br />
<b><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Teoksen puhuttelevan kansikuvan ja muun kuvituksen on tehnyt Oleg Tšumak.</span></b><br />
<b><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigsWqFU22lZ-fCdG9oHbJYJsaTWh1NSqdXRqEae98Fn7oV9EJr4HINYuVWGB1HY7UtTinQkIyH427twJq_c4HY5uduj7EUt7QHJC3WPn1bLwRoMC52_8p8FRhmL4gNzgA3GewMHJ97vH4S/s1600/Lund_Taipaleita.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1034" data-original-width="799" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigsWqFU22lZ-fCdG9oHbJYJsaTWh1NSqdXRqEae98Fn7oV9EJr4HINYuVWGB1HY7UtTinQkIyH427twJq_c4HY5uduj7EUt7QHJC3WPn1bLwRoMC52_8p8FRhmL4gNzgA3GewMHJ97vH4S/s320/Lund_Taipaleita.jpg" width="247" /></a></div>
<b><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></b>
<style type="text/css">
@page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm }
p { margin-bottom: 0.25cm; direction: ltr; color: #000000; line-height: 120%; text-align: left; orphans: 0; widows: 0; background: transparent }
p.western { font-family: "Liberation Serif", "Times New Roman", serif; font-size: 12pt; so-language: fi-FI }
p.cjk { font-family: "Arial Unicode MS", sans-serif; font-size: 12pt; so-language: zh-CN }
p.ctl { font-family: "Liberation Serif", "Times New Roman"; font-size: 12pt; so-language: hi-IN }
a:visited { color: #800000; so-language: zxx; text-decoration: underline }
a:link { color: #000080; so-language: zxx; text-decoration: underline }
</style><style type="text/css">
@page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm }
p { margin-bottom: 0.25cm; direction: ltr; color: #000000; line-height: 120%; text-align: left; orphans: 0; widows: 0; background: transparent }
p.western { font-family: "Liberation Serif", "Times New Roman", serif; font-size: 12pt; so-language: fi-FI }
p.cjk { font-family: "Arial Unicode MS", sans-serif; font-size: 12pt; so-language: zh-CN }
p.ctl { font-family: "Liberation Serif", "Times New Roman"; font-size: 12pt; so-language: hi-IN }
a:visited { color: #800000; so-language: zxx; text-decoration: underline }
a:link { color: #000080; so-language: zxx; text-decoration: underline }
</style>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-35060674362255082062019-08-31T21:15:00.001+03:002019-08-31T21:19:27.269+03:00Ajankohtaista 1930-luvulta<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 13.0px 'Times New Roman'}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 13.0px Times}
p.p3 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 13.0px 'Times New Roman'; min-height: 16.0px}
span.s1 {font: 13.0px 'Lucida Grande'}
span.s2 {font: 13.0px Times}
</style>
<br />
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">"Historia toistaa itseään."</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Tällainen näennäisesti havaintoihin muka perustuva väite saattaa tulla mieleen, kun kuuntelee miten nykyajassa käytetään samoja fraaseja joita käytettiin jo sata, kaksisataa vuotta sitten.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kyse ei kuitenkaan ole historian toistumisesta, vaan siitä, että ihmiset toistavat samantapaisia ajatuksia ja tekevät tekoja, joille on esikuvat menneisyydessä. Ihmiset valitsevat tekemisensä, kuten politiikan, suunnan niin nyt kuin ennenkin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kirjoittajakin voi toistaa vanhoja ajatuksia, minkä ei kuitenkaan tarvitse olla merkki jumiutumisesta vanhaan. Joskus ennenkin on näet saatettu jo keksiä se, miten arvioida esimerkiksi muukalaisvihamielisiä ja epätasa-arvoa puolustavia sanoja ja tekoja.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Näin myös vanhat ajatukset voivat olla "uusia". Hyvä esimerkki tästä ovat <b>Katri Valan</b> 1930-luvun kirjoitukset. Ne syntyivät aikana, jolloin <b>Hitler</b> alkoi luotsata maataan natsismin hengessä ja jolloin <b>Mussolinilla</b> oli jo tiukan fasistinen ote Italiassa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kirjoitukset olivat siis ajankohtaisia omana aikanaan, mutta tässä tapauksessa, monien "historiasta tuttujen" puheiden ja tekojenkin toistuessa Euroopassa, monet niistä ovat ajankohtaisia myös nyt.<span class="Apple-converted-space"> </span></span><br />
<span style="font-size: large;"><span class="Apple-converted-space"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Militarisointia, yhden aatteen pakkopaitaan käärittyä "kansallismielisyyttä", muukalaisvihaa: sitä kaikkea oli 30-luvun Euroopassa yllin kyllin. Vala kiinnittää huomiota lähinnä suomalaisen yhteiskunnan tilaan ja saksalaisiin ilmiöihin. Hänen huolenaan on myös<span class="Apple-converted-space"> </span>se, miten usein ei suostuta puhumaan asioista vaan tuijotetaan siihen, kuka puhuja on.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Katri Vala kaipaa toisenlaista Eurooppaa. Omassa mielessäni esimerkiksi Euroopan unioni voisi jossakin tilanteessa olla sellainen "toisenlainen": erilaisuudet hyväksyvä ja kehitykseen kannustava. Kun nyt monet "brexit-ilmiöt" hiertävät ja haittaavat myönteisten asioiden edistämistä, on paikallaan katsoa miten hankauksiin ennen suhtauduttiin.<span class="Apple-converted-space"> </span></span><br />
<span style="font-size: large;"><span class="Apple-converted-space"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Valalla epäkohtien paljastamiseen liittyy myös optimismia. Runoilijana (mm. <i>Pesäpuu palaa</i>) hän kyllä ennakoi maailmanpaloa, mutta pakinoissaan Vala uskoi ihmisen järkevyyteen.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Yhtä lukuun ottamatta nämä pakinat ilmestyivät <i>Tulenkantajat</i>-lehdessä vuosina 1933<span class="s1">‒</span>1937. Kun <i>Kansankulttuuri Oy</i> julkaisi ne kirjana 1945, oli selvää, että vuosikymmenen takaiselle optimismille ei ollut katetta. Natsismin, fasismin ja monen muun tekijän jäljiltä kymmenet miljoonat ihmiset olivat saaneet surmansa, maailmaa tuhottu niin Euroopassa kuin Aasiassa. </span><br />
<span style="font-size: large;">Teoksen julkaiseminen olikin kuin huudahdus "mitä hän sanoikaan". Itse Katri Vala (1901-1944) ei ollut kirjan ilmestymistä näkemässä. Hän ei myöskään voinut tietää, miten kymmenkunta vuotta myöhemmin aletaan paljastaa <b>Stalinin</b> ajan vainoja.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: "times"; font-size: large;">Kansankulttuuri Oy:n historiassa <i>Henki ja aine</i> on yksi sen merkittävimmistä julkaisuista. Valalta julkaistiin lisäksi vuonna 1981 <i>Suorasanaista 30-luvulta ja -luvusta.</i></span></div>
<br />
<div class="p2">
<b><span style="font-size: large;">Katri Vala: Henki ja aine eli yksinäisen naisen pölynimuri. taistelevia Pakinoita. Kansankulttuuri Oy 1945, 162 s.</span></b></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;">Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 31.8.2019.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge461up-qvYcpqjBC01RvrP9SRoj-4Qfr8JHpEKoJnOCEfQwDFKwcEjk__HLXvd0ltyUXfAuVH4Fjv6lkNm1MXc8tlpC2U_Z7UiWUBdrF6HNNKIu5jSxdIz-B1wIwaejnphdoB8nXHnp1H/s1600/Vala_Katri_1945.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1419" data-original-width="968" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge461up-qvYcpqjBC01RvrP9SRoj-4Qfr8JHpEKoJnOCEfQwDFKwcEjk__HLXvd0ltyUXfAuVH4Fjv6lkNm1MXc8tlpC2U_Z7UiWUBdrF6HNNKIu5jSxdIz-B1wIwaejnphdoB8nXHnp1H/s320/Vala_Katri_1945.jpg" width="218" /></a></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<br />
<br />
<style type="text/css">
@page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm }
p { margin-bottom: 0.25cm; line-height: 115%; background: transparent }
</style>Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-59036504991999182742019-05-25T18:36:00.001+03:002019-05-25T18:36:47.358+03:00Tietoa myös päätösten pohjaksi
<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 14.0px 'Times New Roman'}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 14.0px 'Times New Roman'; min-height: 16.0px}
p.p3 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 14.0px Times}
span.s1 {font: 14.0px Times}
span.Apple-tab-span {white-space:pre}
</style>
<br />
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Otetaanko päätöksenteossa huomioon, että yhteiskuntamme toiminta ei riipu vain siitä itsestään, vaan myös muista yhteiskunnista ja lisäksi monimutkaisin ja yllättävinkin tavoin siitä, mitä Telluksemme ja sen ympärillä oleva biosfääri ja muu luonto meihin vaikuttaa?</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Hyvä kysymys. Vastauksesta riippumatta pohdinta olisi paikallaan esimerkiksi kaikkien eduskunta- ja eurovaalien edellä, kun ehdokkaat tuovat julki ajatuksiaan. Näissä yhteyksissä näkyy usein, miten asiat saadaan yksinkertaistaen näyttämään "helpoilta" <span class="s1"><span style="font-size: large;">– ehdokkaan ja hänen taustaryhmänsä ajattelumaailmaan sopivilta.</span></span></span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Niinpä ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja sai lukea ainakin yhden ehdokkaan mainoksista, että hän kannattaa henkilöautoilua ja lihansyöntiä ja harrastaa molempia asioita itse. Usea ehdokas toisaalta toi esiin, että sähköautojen määrän lisääminen auttaa ilmastomuutoksen torjunnassa.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Esimerkit sopivat hyvin otettavaksi rinnan lähes tuoreinta tietoa sisältävien teosten kanssa, joissa muistutetaan meihin vaikuttavista fysiikan ja biologian perusfaktoista. Oivaa luettavaa niin vaaleissa äänestäville kuin minkä tahansa vaalien ehdokkaille ovat brittitutkija <b>Helen Czerskin</b> <i>Myrsky vesilasissa</i> ja norjalaisen biologin <b>Anne Sverdrup-Thygesonin</b> <i>Jos hyönteiset katoavat...</i></span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Mikään niistä kolmesta tasosta, jotka ovat olemassaolomme peruspilareja, ei nimittäin pääse pakoon fysiikan, kemian sekä elämää tarkastelevien muiden perustieteiden havaintoja. Sekä henkilökohtainen elämämme (kehomme, toimintamme), sivilisaatiomme (yksikössä ja monikossa; mukaan lukien erilaiset yhteiskunnat ja kulttuurit) että laajassa mielessä luonto (Telluksen rakenne, maaperä, vedet, eliöstöt jne.) ovat kaikki riippuvaisia aivan samoista "laeista" ja myös riippuvaisia toisistaan.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Tässä valossa suuri osa eri vaalien ehdokkaiden "tavoitteista" tuntuu irralliselta puheelta. Se ei usein lähde perusasioista. Pyrittäessä yksinkertaistamaan ongelmat ja niiden mahdolliset ratkaisut näyttävät usein niin helpoilta, että sellaisia ei voi olla olemassakaan. Demokratiassa ihmisillä on oikeus vaatia enemmän.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Mitä voitaisiin tehdä? Ensinnäkin poliitikkojen tulisi paremmin seurata tieteiden uusia havaintoja ja johtopäätöksiä. Jotkut niistä ovat tietenkin kiistanalaisia, ovat aina olleet, mutta se ei saa olla syy niiden unohtamiseen ja hylkimiseen.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Otetaan esimerkiksi ilmastonmuutos. Se on olemassa, tämä on monien eri tieteiden piirissä suuren tutkijaenemmistön havainto. Mitä kaikkea se "pitää sisällään" ja mitä tulisi tehdä, siitä ollaan monta mieltä. Mutta sen kieltäminen, että eikö ihmiskunta olisi jo vaikuttanut ja vaikuttaa yhä elämänsä ehtoihin muun muassa ilmaston kautta, sellainen kieltäminen ei voi olla rehellisen politiikan lähtökohta.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Sverdrup-Thygeson ja Czerski eivät pidä näitä näkökulmia keskiössä tarjotessaan tietoa niin hyönteisten merkityksestä kuin erilaisten fyysisten (fysiikassa tutkittavien) ilmiöiden vaikutuksesta elämän ehtoihin. Kuitenkin lukuisat heidän havaintonsa kertovat, miten välttämätöntä on (poliitikkojenkin) seurata, miten ihminen vaikuttaa ja mitä johtopäätöksiä meidän tulisi tästä tehdä.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Yksi käytännön esimerkki sentään. Anne Czerski ei pidä akkuja energian käytön kannalta viisaana ratkaisuna (s. 248). Ne ovat kalliita, ne perustuvat usein harvinaisten metallien käytölle ja niiden ikä on rajallinen. Hän ei siis innostu sähköautoista. Esimerkiksi busseissa hän näkee sen sijaan käyttöä esimerkiksi energiaa "varastoivalle" vauhtipyörälle. Hänen ajatusmallinsa mukaan ihmiskunnan pitää suuntautua käyttämään lähinnä olemassa olevaa energiaa eikä valmistaa sitä keinotekoisesti tuhoamalla ympäristöä. Fossiilisten polttoaineiden rajallisuus ja vaikutukset tulee tajuta.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Czerskillä on monta kertomusta siitä, miten fyysiset ilmiöt vaikuttavat arjessamme ja miten sekä käytämme niitä hyväksi että voisimme käyttää enemmän. Kaikki ei ole yhtä "yhteiskunnallisesti painottunutta" kuin edellä saa ymmärtää.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Sverdrup-Thygeson tuo esiin monia viime vuosina tehtyjä havaintoja hyönteisten merkityksestä ja niitä uhkaavista tekijöistä. Teoksessa on paljon ihmisten ja hyönteisten vuorovaikutuksen pohdintaa. Se perustuu myös siihen faktaan, että saamme suuren osan ruoastamme välillisesti nimenomaan hyönteisten ansiosta.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Joko tätä tutkijaa lainaten tai jo ennen häntä on esitetty kiistaton huomio, joka on teoksen painokkaimpia: hyönteiset jatkavat elämää ilman ihmisiäkin, mutta ihmiset eivät kykene elämään ilman hyönteisiä. Jokaista ihmistä kohden on noin 200 miljoonaa hyönteistä, ja ne ovat eläneet Maassa jo ainakin 479 miljoonaa vuotta.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">*<span class="Apple-tab-span"> </span>*<span class="Apple-tab-span"> </span>*</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Mutta mitä tulisi tehdä politiikassa, miten poliitikkojen tulisi toimia, jotta tieto "maailman tilasta" olisi päätöksenteon pohjana?</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Yksi keino on välttää tunteilla pelaamista, sillä silloin faktat helposti unohtuvat. Jos grillimakkara maistuu hyvältä, ei siitä silti saa tehdä politiikan keppihevosta. Tunteillessa unohtuu helposti, että kaikilla ihmisillä ei ole autoa, ei edes polkupyörää. Itse asiassa kaikki ihmiset eivät pysty omin avuin liikkumaankaan. Mutta me kaikki hengitämme samaa ilmaa, juomme samaa vettä ja saamme elintarpeemme suunnilleen samoista lähteistä. Näiden laadun ja puhtauden varmistaminen tulevaisuudessakin on paljon tärkeämpi asia kuin nautinto, jonka voi saada "pystyessään päättämään" muidenkin puolesta, mutta käyttäen mittatikkuna vain omia mielihaluja.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Toinen järkevän päätöksenteon varmistaja on se, että hetkeksikään ei hellitetä ottamasta selvää, missä maailma menee. Tätä tietoa eivät anna vain tieteet, vaan myös ihmisten havainnot. Muunkin kansan kuin uskollisimpien äänestäjien pariin jalkautuva päättäjä on paremmin selvillä asioista kuin sellainen, jolle vain jo lukkoon lyödyt tavoitteet ovat oikeita.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<b><span style="font-size: large;">Helen Czerski: Myrsky vesilasissa. Arkipäivän fysiikkaa. Suom. Mari Janatuinen. Atena 2019, 332 s. Alkuteos 2018.</span></b></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><b></b><br /></span></div>
<div class="p3">
<b><span style="font-size: large;">Anne Sverdrup-Thygeson: Jos hyönteiset katoavat... Harvinaistuvat, hyödylliset pikkuötökät, joita ilman emme tule toimeen. Suomennos Katarina Luoma. Minerva 2019, 222 s. Alkuteos 2018.</span></b></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Kirjoitus julkaistu ensi kerran tällä palstalla 25.5.2019.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNhPOChNfn2wr5L_TvqPRVN1nn38KboRTPQMtcbF9BHhq4kLuFR2p4DFGsap_oSKkRaazxHMoxF5GdXf31F9XQlPk2_v3ulmjUBkDyZkZRERAmWI8JydGqClJdma4L344voenn8m1PT-cR/s1600/Czerski_2019.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1305" data-original-width="847" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNhPOChNfn2wr5L_TvqPRVN1nn38KboRTPQMtcbF9BHhq4kLuFR2p4DFGsap_oSKkRaazxHMoxF5GdXf31F9XQlPk2_v3ulmjUBkDyZkZRERAmWI8JydGqClJdma4L344voenn8m1PT-cR/s320/Czerski_2019.jpg" width="207" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiowPqh5nMBcXFFDbbAHkZou79AnRAzXmu7GAicnpCdQGqkL-3G_5BIKrnZAfVMSWQDARh_knTLEx-J3j0R01Bx8W4CXPMQdredtqdEvdox18BI6-QWN5hsWDMuhh9zrd7WxKhDMQI5bhqU/s1600/Sverdrup-Thygeson_2019.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1119" data-original-width="798" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiowPqh5nMBcXFFDbbAHkZou79AnRAzXmu7GAicnpCdQGqkL-3G_5BIKrnZAfVMSWQDARh_knTLEx-J3j0R01Bx8W4CXPMQdredtqdEvdox18BI6-QWN5hsWDMuhh9zrd7WxKhDMQI5bhqU/s320/Sverdrup-Thygeson_2019.jpg" width="228" /></a></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<br />Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-48957149506518600562019-02-22T07:48:00.002+02:002019-02-22T08:15:19.351+02:00Ei mikään koko kuva<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 18.0px 'Times New Roman'; color: #25282c}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 18.0px 'Times New Roman'; color: #25282c; min-height: 21.0px}
</style>
<br />
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Teos suomalais-neuvostoliittolaisista kulttuurisuhteista alkaa ihan lupaavasti: kertaamalla sodanjälkeisten vuosien niitä tapahtumia, joita ei kukaan ole enää muistelemassa.</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"> Uutuuden viehätystä kosketuksissa oli puolin ja toisin. Monet suomalaiset olivat tottuneet ja jopa kasvaneet ns. ryssävihaan, eikä rajan toisellakaan puolella oltu avosylin halaamassa Hitlerin armeijan entisiä asetovereita.</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"> Heti tästä voi vetää linkin pitkän aikavälin kehitykseen. Niin paljon kuin ns. suomettumisen aikaa onkin arvosteltu ja jopa irvitty, positiivistakin kehitystä oli. Sen yksi oleellinen puoli oli mahdollisuus päästä tutustumaan naapurimaan ihmisten elämään. Yhteistyö lisäsi kielitaitoa ja ongelmista huolimatta se synnytti ystävyys- ja tuttavuussuhteita.</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"> Toimittaja <b>Leena Sharman</b> teos aiheesta alkaa asiasta, mutta loppua kohti kirjoittaja<span class="Apple-converted-space"> </span>antaa mielestään mielenkiintoisen aineiston viedä itseään välillä aivan sivuasioihin. Mittakaavavirhe on esimerkiksi siinä, millaisen painon hän antaa 1970-luvun ns. taistolaisten toiminnalle verrattuna esimerkiksi <i>Suomi-Neuvostoliitto-Seuran</i> vuosikymmenien mittaiseen kulttuurityöhön tai maiden väliseen yhteistyöhön mm. tieteellis-teknisellä alalla.</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"> Nykymittarein katsoen kaikki tehty oli vaatimatonta, mutta eihän 1950- ja 1960-lukujen tekoja saisi arvioida jälkiviisaasti 2000-luvun mittarein. Teot ja tapahtumat tulee sitoa aikaansa. Mittakaavavirheitä on varmaan edistänyt se, että osa aineistosta on jälkiviisasta muistelua, sen sijaan arkistoja tekijä on käynyt läpi varsin vaatimattomasti.</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"> Ihan oikein kuitenkin todetaan, että jo 1950-luvun loppupuolen muutamat kirjat tekivät Suomessa julkiseksi Neuvostoliiton lähimenneisyyttä koskevia ikäviä puolia. Tämän rinnalla oli tiedon pimittämistä, mutta sitäkin tulee arvioida osana kokonaisuutta eikä yksittäisinä tapauksina, joiden merkitystä helposti liioitellaan.</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"><i> Kansallisarkiston</i> virallinen lyhenne on KA (ja <i>Kansan Arkiston</i> KansA). Onko ymmärrettävä, että tekijä ei ole ollenkaan tutustunut Kansan Arkistossa olevaan aihetta käsittelevään aineistoon? Lisäksi 19:stä mainitusta arkistoasiakirjasta vain neljä (!) kertoo suoraan ystävyysseuran toiminnasta.</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"> Suuri puute on myös se, että asiaan ei ole kurkistettu aidan toiselta puolelta. Neuvostoliiton arkistoista saattaisi olla hankala aineistoa löytää, mutta muutama mukana olleen haastattelu olisi täydentänyt kokonaiskuvaa ja tuonut toisenlaisia näkökulmia. Lähdekirjallisuus on poikkeuksetta suomalaista ja suomenkielistä. Uskon että esimerkiksi Virosta olisi löytynyt sikäläistä näkökulmaa.</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"> Kritiikkini tuntuu kovalta, mutta ei tässä vielä kaikki. Viittasin jo siihen, että kirjan kokonaisuus liiaksi ohittaa ne positiiviset asiat, joita Suomen ja Neuvostoliiton (ihmisten!) kulttuuriyhteistyöhön liittyi ja joilla oli myönteistä vaikutusta rajan molemmin puolin. Ne keskustelut joita minulla on ollut <i>Neuvostoliitto-Suomi-Seuran</i> entisten aktiivien kanssa tarjoavat toisenlaisen maiseman kuin Leena Sharman seikkailu taistolaiserämaassa.</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"> Vielä lähteiden yksipuolisuudesta. Miksi tekijä ei ole käyttänyt kerran kuukaudessa ilmestyneen petroskoilaisen <i>Punalippu</i>-lehden artikkeleita? Kirjan teemoihin olisi sopinut hyvin muun muassa referaatti numerosta 9/1973, missä kirjailija <b>Antti Timonen</b> kertoi vierailustaan Porissa "taistelevan työväenkulttuurin päivillä"...</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;"> Suosittelen teosta yhdeksi lähdeaineistoksi ja hieman varoittavaksi esimerkiksi heille, jotka joskus haluavat tehdä kunnollisen katsauksen tähän aiheeseen. Teos ei ole aivan kunniaksi <i>Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran</i> perinteikkäälle kustannustoiminnalle.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<b><span style="font-size: large;">Leena Sharma: Ikuiset ystävät. Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteet sotien jälkeen. SKS 2018, 243 s.</span></b></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Teksti julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 22.2.2019.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTZyfv04Vm1cBEslk5-fHWxs00xelJllHOQj3PdUqBHpzT9HagQAtjiAf1TEyppy1EAdGy9hfLfGFIyuPAj0E6Ea-NEbZF-h_SxRJ_ltiqYtHPa2kB4OOSD2L_-YSXXkYYifmTBe0EGlXA/s1600/Sharma.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1231" data-original-width="861" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTZyfv04Vm1cBEslk5-fHWxs00xelJllHOQj3PdUqBHpzT9HagQAtjiAf1TEyppy1EAdGy9hfLfGFIyuPAj0E6Ea-NEbZF-h_SxRJ_ltiqYtHPa2kB4OOSD2L_-YSXXkYYifmTBe0EGlXA/s320/Sharma.jpg" width="223" /></a></div>
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<br />Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-50654516531602367452019-02-11T23:21:00.003+02:002019-02-12T09:31:28.079+02:00Henkilökuvan luomisen ongelmia<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 14.0px 'Times New Roman'}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 14.0px 'Times New Roman'; min-height: 16.0px}
</style>
<br />
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Muistelmat ovat yleensä henkilön omasta elämästään kirjoittamia tai enemmän tai vähemmän haamuna toimivan apulaisen luomia. Ihmisen eläessä ilmestyessään ne ovat hänen itsensä julkisuuteen hyväksymää tekstiä.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Mutta entä kun kirjoitetaan kuolleesta? Pohdinnan voi alkaa siitä, mikä motiivi kirjoittajalla on ollut ottaa teoksensa kohteeksi juuri tietty henkilö eikä jotakuta toista.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Varsinkin sota- ja urheilukirjallisuudessa vaikuttaa usein kaupallinen tekijä, mutta onpa ilmiötä muillakin elämänaloilla. Kirjoitetaan jo tunnetusta henkilöstä tai "löydetään" kohdehenkilö, jonka avulla saadaan aikaan myyntiä ja tuloja.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Monesti kirjoittajalla ja kirjan kohteella on kuitenkin jonkinlainen suhde, joka selittää kiinnostuksen. Jotkut kirjoittavat tutusta, jotkut sukulaisestaan. Kohteen tuttuus vaikuttaa lopputulokseen, joskaan ei takaa laatua. Jos aineistoa on kylliksi ja jos se on aikaisemmin käyttämätöntä, niin lopputulos voi olla arvokas lisä ei vain henkilö- vaan laajempaankin historiantuntemukseen.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Erojen havainnollistamiseksi kaksi esimerkkiä: <b>Seppo Konttisen</b> ja <b>Kari Vitien</b> teos vakoilusta tuomitusta upseeri <b>Maximilian von Hellensistä</b> sekä <b>Mirjami Niinimäen</b> teos isoisästään ja tämän sukulaisista. Ensinmainittuun henkilöön liittyvää tietoa on varsin paljon arkistoissa, jälkimmäisessä tapauksessa kirjoittaja on joutunut tekemään monenlaista etsintää pitkän ajanjakson kuluessa.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kun päähenkilö on tuomittu vakoilusta kuolemaan (mutta armahdettu), elämäkerta tuntuu kaupallisesti hyvältä idealta. Teoksessa on käytetty hieman sellaistakin aineistoa, mitä on saatu sukulaisilta. Mielenkiintoa syö kirjan loppuminen oudolla tavalla. Jää epäselväksi, mikä on ratkaisuksi tarjotun testamentin merkitys. Se jää irralliseksi osaksi muutoin jännittävää ja koskettavaa tarinaa.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Paikoin teoksen kieli on epäasiallista. Erästä henkilöä kutsutaan omituisesti luikuriksi. Kiusallisia ovat monet pienet, toki päähenkilön tarinan kannalta epäoleelliset asiavirheet. Neuvostoliitossa ei teloitettu 20 000 suomalaista, Saksa ei valloittanut Neuvostoliiton itäosaa syksyllä 1939 eikä ns. ensimmäinen Neuvostoliitto-seura julkaissut <i>Soihtu</i>-lehteä. Kirjoittajat ovat haalineet joitakin tietoja mausteeksi mutu-tuntumalla.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Mirjami Niinimäelle hänen Viipurin venäläisen isoisänsä jälkien etsintä on ollut melkein elämänmittainen projekti. Kirja <b>Grigori Aleksandrovista</b> ja hänen Venäjällä ja Suomessa asuvista ja asuneista sukulaisistaan rakentuu jännällä tavalla tiedon etsinnän ja tehtyjen löytöjen ja jopa sattumien varaan. Kansainvälisyyttä on enemmänkin: Aleksandrov asui 20-luvulla Ruotsissa ja hänen toinen puolisonsa oli ruotsalainen. Tämän vuoksi Niinimäki on voinut seurustella joidenkin sukulaistensa kanssa Venäjällä myös ruotsiksi!</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Vaikka <i>Kohtalona Moskova</i> sisältää paljon tietoa ihmissuhteista ja perheiden elämästä, lukija ei tunne itseään tirkistelijäksi. Monet ihmisistä aivan riippumattomat asiat ovat vaikuttaneet siihen, miten haaveita on voitu toteuttaa ja mitä elämänsuunnitelmista on tullut.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Viipurin venäläisen väestön vaiheista voisi saada aikaan monta muutakin kertomusta. Näin tulisi tietoomme asioita, joista on vaiettu. Täältä lähteneiden kohtalo ole ollut aina itänaapurissakaan kaksinen. Teatteriohjaajana menestynyt ja kiitetty Aleksandrov vangittiin elokuussa 1936 ja hänet ammuttiin syyskuussa 1937.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Niinimäen teos sopii hyvin oppikirjaksi tilanteissa, joissa oman suvun tutkimisessa tulee umpikujia vastaan. Varsinkin jos sukua on Venäjällä, teos tarjoaa hyviä neuvoja. Lisäksi kannattaa muistaa, että myös internetistä voi tietoa löytää.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<b><span style="font-size: large;">Seppo Konttinen & Kari Vitie: Kuolemaantuomittu. Vakoilija von Hellensin kohtalo. Otava 2018, 233 s.</span></b></div>
<div class="p1">
<b><span style="font-size: large;">Mirjami Niinimäki: Kohtalona Moskova. Toisenlainen sukututkimus. Reuna Oy 2017, 227 s. </span></b></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Teksti julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 11.2.2019.</span></div>
<br />Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6545608582622307116.post-71514513159501907852019-02-02T21:13:00.001+02:002019-02-02T21:15:19.003+02:00Rajat erottavat ja yhdistävät<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 14.0px 'Times New Roman'}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 14.0px 'Times New Roman'; min-height: 16.0px}
p.p3 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 14.0px 'Times New Roman'; color: #424242}
span.s1 {color: #000000}
</style>
<br />
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Naapurien elämää voi seurata monella eri tavalla. Heitä voi tiirtailla säleverhojen lomasta, voi katsella ja kuunnella aidan raoista ja voipa heitä jopa tervehtiä kylätiellä ja vaihtaa muutaman sanan.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Eri tavoilla ovat toisiaan seuranneet ja kohdanneet myös suomalaiset ja venäläiset. Eri kielet eivät ole olleet kanssakäymisessä ainoa tekijä, jonka vuoksi ymmärrys ei ole aina ollut parhaalla mahdollisella tasolla.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kun olen kuunnellut <b>Ville Haapasalon</b> Venäjältä tekemistä tv-ohjelmista annettuja kehuja olen ymmärtänyt, että niitä annetaan kahdesta syystä. Ensiksikin meidät vieraaseen ympäristöön tutustuttava on itse perehtynyt asioihin ja oloihin, joista hän puhuu. Toiseksi Haapasalo liikkuu ns. tavallisten ihmisten parissa. Hän on valinnut kohtaamisten paikan ja aiheenkin ikään kuin sattumalta, ja hän menee ihmisten luo avoimin mielin.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Tällaiseen työtapaan perustuu myös <b>Kerstin Kronvallin</b> Venäjää (mutta ei vain sitä) käsittelevä teos <i>Rajakansaa</i>. Vaikka kirjoittaja kehystää kuvaamiaan asioita ja keskusteluja myös "isoilla kuvioilla", peruslähtökohta on arjessa liikkuminen ja siitä kertominen.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kirjassa kuljetaan maiden rajoilla ja katsellaan niiden yli sitä, miten ihmiset kohtaavat toisiaan. Enimmäkseen kohtaaminen tapahtuu jonkinlaisen erilaisuuden kautta. Joskus taustalla vaikuttavat historialliset tapahtumat, myös rajojen siirrot.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Lukija pääsee mielenkiintoisiin paikkoihin. Romanian ja Ukrainan rajalla on harva suomalainen käynyt. Kronvall kuvailee tarkasti rajan ja erityisesti sen, mitä se kummallakin puolella merkitsee. Täällä käy ilmi, miten rajojen merkitys on muuttunut EU:n laajenemisen vuoksi.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Puolan ja Valko-Venäjän rajalla tilanne on hieman toinen. Toisaalta tämäkin on EU:n ulkoraja, mutta syntyy myös käsitys, että tällä seudulla ei olla kulttuurisesti ja muutenkaan kovin kaukana toisen maan asukkaista. Mieleen tulee oma kokemus 1970-luvulta Puolan ja Tšekkoslovakian rajajoelta. Kylää oli joen kummallakin rannalla ja ankat näkyivät uivan sinne tänne. Luultavasti ihmistenkin oli helppo veneillä naapurimaan puolelle.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Suomen ja Venäjän välinen raja sekä Venäjä laajemminkin on Kronvallin teoksen ydinsisältö. Miten erilaisia suuren Venäjän rajat ovatkaan. On ihan eri asia liikkua Venäjän ja Ukrainan "välimaastossa" (missä se sitten Itä-Ukrainan sodan ja Krimin tapahtumien vuoksi nyt onkaan!) kuin kokea rajan olemus ja merkitys Imatran ja Svetogorskin välillä. Lukija pääsee näkemään elämää myös Narvajoen kummallakin rannalla. Rajoista on mat käsityksensä heilläkin, jotka asuvat kaukana niistä.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: large;">Kahteen ja puoleensataan sivuun mahtuu paljon erilaisia asioita. Kirjoittajalla on pitkäaikaisen toimittajan- ja diplomaatintyön kautta hyvät taustatiedot, mutta hän ei rakenna vain niiden varaan. Kertomuksissa kuljetaan ihan fyysisesti paikasta toiseen ja tavataan erilaisia ihmisiä. Kaduilla, puistoissa, kahviloissa ja raja-asemilla tapahtuvat kohtaamiset ovat suureksi osaksi satunnaisia, mutta niistä otetaan paljon irti. Kronvall osaa myös sosiaalisen kanssakäymisen taidot, minkä ansiosta havaintojen kuvaukset ja niistä tehtävät johtopäätökset eivät maistu kirjanoppineen tekstiltä.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Taannoin julistin <b>Leena Liukkosen</b> <i>Venäläiset tulevat!</i> omassa aihepiirissään vuoden 2013 ykkösteokseksi. Samoja tiukkoja kriteerejä noudattaen sanon nyt samaa Kerstin Kronvallin <i>Rajakansasta</i>: se ansaitsee vuoden 2018 parhaana Venäjä-kirjana tulla luetuksi myöhemminkin.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<b><span style="font-size: large;">Kerstin Kronvall: Rajakansaa. Kohtaamisia ja kohtaloita Imatralta Krimille. Decendo 2018, 247 s.</span></b></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;">Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 2.2.2019.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbBo66OWI0nheaqNkFOTiBvH2RGuPJXT5BSylDe9tWx8zv9Mxd52W3mzURGA2nbun9X-Qo_xSHir4YNQMq4zpW4PzygggxlNdKMYnajxHVdxATV4st_5Z0BxQV2vtd0PfFF-pkJDo-_Qh-/s1600/Rajakansaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1267" data-original-width="814" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbBo66OWI0nheaqNkFOTiBvH2RGuPJXT5BSylDe9tWx8zv9Mxd52W3mzURGA2nbun9X-Qo_xSHir4YNQMq4zpW4PzygggxlNdKMYnajxHVdxATV4st_5Z0BxQV2vtd0PfFF-pkJDo-_Qh-/s320/Rajakansaa.jpg" width="205" /></a></div>
<div class="p3">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<br />Kirjoja äärestä laitaanhttp://www.blogger.com/profile/14802167028828310196noreply@blogger.com0