tiistai 1. tammikuuta 2013

65 vuotta ja elämä yhä kesken... (M. Mazzarella)

Merete Mazzarellan aiemmissakin pohtivissa kirjoissa on elämää tarkasteltu tässä ja nyt, mutta  myös tästä hetkestä taaksepäin. Kaksi vuotta sitten ruotsiksi ja suomeksi ilmestynyt "Matkalla puoleen hintaan" lupasi ajatuksia eläkkeellä olemisen taidosta, mutta vasta nyt kirjoittaja uskaltaa todella sellaisia ajatella.

Kun ikää on yli 65 vuoden, kun takana on paljon eikä edessä oleva mietitytä, niin mihin keskittyä?  Kannattaa ainakin ajatella, mitä on tähän mennessä oppinut. Mazzarella ei panikoi, vaikka kaikki ei näytä olevan ihan kohdallaan. Kokemus kertoo, että täydellisyyden vaatimus ei kuulu aivan elämän perusasioihin.

Mikä sitten kuuluu? Työ ja rakkaus. Tai rakkaus ja työ. Ne lomittuvat ja kulkevat myös ihan erillään tässäkin Mazzarellan kirjassa. Ote omiin tuntemuksiin ja sitä kautta myös lukijaan on tuttavallinen, välitön ja lämmin. Professorin opettavainen ote pilkistää sieltä täältä, tarkkaan dokumentoiduissa muiden tekstien lainauksissa liikaakin.

Toisaalta sivuhyppely muiden ajatuksiin kertoo, että elämässäkin asiat tapahtuvat samaan useilla tasoilla. Ajattelemme yhtä, tunnemme toista ja teemme kolmatta. Miten saada aikaan hellä mutta varma ote tähän kaikkeen? Varmaan auttaa sen huomaaminen, että tunteet auttavat ajatuksia ja teot tunteita.

Elämäntaidostahan tässä on kyse, sen arvioimisessa kuka minä olen ja mitä minä teen. Ihailtavalla tyyneydellä kirjoittaja pysähtyy myös joskus sen eteen, että ei oikeastaan vielä tiedä, mitä hän haluaa.

Kun ihminen on juuri jättänyt työuran, lienee vaikea pohtia muuta kuin mennyttä ja nykyistä. Kokemuksistaan Mazzarella löytää perusteluja niin työelämän inhimillistämisen kuin työurien pidentämisestä käydyn keskustelun hillitsemisen puolesta. Jos työ on vaativaa, jos ihmisellä on monia murheita, miksi lisätä niitä ahdistavilla pohdinnoilla? Jos on ahdistunut sorvin ääressä, miksi pitää jatkaa samalla tunteella hellan ääressä?

Merete Mazzarella tarjoaa lukijalle monia erilaisia mietelmiä, vaan ei valmiita reseptejä. Esimerkki on tässä tärkein: työuran päätös ei ole toimettomuuden alku, vaan antaa mahdollisuudet monenlaiseen uuteen. Tätähän myös media toitottaa, mutta vasta jonkun esimerkki tekee asiasta oikeasti totta.

Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat. Vuosi elämästä. Suom. Raija Rintamäki. Tammi 2012, 237 s.

Teksti on julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 28.12.2012.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti