Yhteen isoon työpaikkaan kuuluvat erilaiset työympäristöt ja muutamien eri työtä tekevien ihmisten elämän kuvaukset ovat perinteisesti ns. teollisuusromaanien pääasiallinen näyttämö ja sisältö.
Kun viisikymppinen Ensi Niinivaara julkaisi oman teollisuusromaaninsa Teräsloimujen laakso, hänellä oli takanaan parinkymmenen vuoden ura tehtaiden porttien sisäpuolella. Näkökulma suunnittelijana on ollut sama kuin kirjan keskeisen henkilön, teknikko Pasi Hiltusen.
Teoksen vahvuus on se, että työpaikan eri maailmat näytetään rinnakkain. Lukijalle ei jää epäselväksi, miten ihmisen ammatti tai asema työyhteisössä ei estä joutumasta tai johdata ongelmiin muussa elämässä. Niinivaaran luomat henkilökuvat ovat aitoja ja oman tuntemuksen pohjalta syntyneitä. Tekstin heikkoutena on kahden eri kudoksen lievä yhteensopimattomuus. Tarjolla on niin realistista työmaakuvausta kuin hieman "nyyrikkimäisiä" ihmissuhteita.
Vahvimmillaan ja puhuttelevimmillaan tarina on niissä kohdin, joissa suunnittelijoiden toimistotyö ja valajien vaarallinen sulattotyö kohtaavat ja joissa sula teräs aiheuttaa kuolemaan johtavat tapaturmat. Fyysisesti räjähdyksestä kärsivät valajat, psyykkisesti koko yhteisö. Syyllisyyttä voi olla enemmänkin siellä, missä itse teräs ei ollut vaaraksi.
Hieman opettavainen sävy kirjoittajalla on, kun hän tietyssä mielessä rinnastaa työtä häiritsevinä tekijöinä onnettomuudet ja lakot. Vahvimmillaan kirjoittaja on kuvatessaan työoloja sekä keskeisten henkilöiden tuntemuksia vastoinkäymisissä.
Tapahtumapaikkana on "Vuoksenlaakson laaja tehdasyhdyskunta", kuten takakansitekstissä sanotaan; paikkakunnan tuntevat osasivatkin heti yhdistää kirjan Imatraan. Lappeenrantalaissyntyisen Niinivaaran työ Vuoksenniska Oy:ssä ja muutenkin hyvä paikallistuntemus tekevät romaanista myös omanlaisensa paikallishistorian kuvauksen.
Ensi Niinivaara (1915–1978) julkaisi kaksi teosta (tämän lisäksi romaanin Hiljaiset rannat, 1963). Vuonna 1960 TV1 esitti hänen näytelmänsä Malmilöytö.
Ensi Niinivaara: Teräsloimujen laakso. Arvi A. Karisto Oy 1965, 279 s.
Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 27.4.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti