Tästähän on puhuttu jo vuosia, vaikka meneillään oleva muutos on yleensä hankalasti analysoitava. Le Monde diplomatiquen entinen päätoimittaja ja mediatohtori Ignacio Ramonet on puhunut aiheesta jo pitkään, ja hänen uusin teoksensa on päivitys varoituksiin ja suunnan näyttämisiin.
Nyt kun "kuka tahansa" voi olla toimittaja, toisin sanoen jokainen meistä voi luoda, kopioida ja julkaista (enemmän tai vähemmän suurelle joukolle) tekstejä, pysäytettyä ja liikkuvaa kuvaa ja ääntä, koko mediamaailma on eräässä mielessä mennyt mullin mallin. Puhutaan jopa maailmasta vailla journalisteja, vailla perinteisiä tiedotusvälineitä.
Mutta muutos ei koske ja uhkaa vain perinteistä mediaa, sillä on merkitystä myös demokratian ja yhteiskuntien hallintokulttuurien kannalta.
Aikaisempaan tapaansa Ramonet antaa suuren merkityksen perinteisen median tekemille eettisille virheille ja itse aiheutetulle arvovallan ja arvon laskulle. Totta kai virheillä on ollut merkitystä, mutta ehkä kirjoittaja liioittelee. Ihmisethän tekevät aina virheitä, ja esimerkiksi liikenteessä ne voivat koitua hyvin tuhoisiksi. Median piirissäkin kannattaisi miettiä asioita vakavasti: eräänlainen sotahan on käynnissä, kun uusi media kurittaa vanhaa.
Ramonet tarjoaa paljon esimerkkejä, joita kannattaa pohtia siitäkin huolimatta, että ne kaikki eivät sovi Suomen oloja arvioitaessa. Mutta kirjoittaja päätyy pohtimaan kysymystä, joka kiinnostaa ihan jo kuukausittaisen palkkapäivän vuoksi tuhansia jos ei kymmeniä tuhansia ihmisiä: selviävätkö sanomalehdet?
Vastaus on: lentokoneetkaan eivät korvanneet laivoja junista puhumattakaan. Uusi media ei siis välttämättä korvaa vanhaa, vaan tulee sen rinnalle.
Mutta ajat ovat "vallankumoukselliset", ja tämä on syytä toimittajien huomata. Työympäristö muuttuu, samoin työtavat. Informaatiota on tarjolla entistä enemmän, ja pitää osata keskittyä oleelliseen. Lukijat vaativat yhä oikeutta luotettavaan ja laadukkaasti tarjottuun tietoon, se on toimittajien tehtävä tästä eteenkinpäin. Massiivinen tarjonta voi kuitenkin tyrehdyttää kysyntää: on pidettävä enemmän kiinni laadusta kuin määrästä.
Esimerkiksi Ramonet nostaa saksalaisen Die Zeitin menestyksen. Vastoin kaikkia trendejä lehti on pärjännyt. Se on pitänyt kiinni lukijoiden tarpeista ja hylännyt muotivirtausten ja asiantuntijoiden neuvot. Paniikin sanelemia median reaktioita (nopeus, lyhyys, yksinkertaisuus, kepeys) on vastustettava. Tämän sinetiksi tarjolla on argentiinalaisen Tomás Eloy Martinezin huomautus:
"Ihmiset eivät osta enää lehtiä saadakseen tietoa. He ostavat niitä ymmärtääkseen, verratakseen, analysoidakseen, tarkastellakseen todellisuuden kaikkia puolia."
Ignacio Ramonet: Mediaräjähdys. Journalismi hajonneen viestinnän aikakaudella ("L´Explosion du journalisme", 2011). Suom. Hermanni Yli-Tepsa. Into 2012, 130 s.
Kirjoitus julkaistaan ensimmäisen kerran tässä 1.4.2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti