keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Raumalainen vuosi 1918

Vieläkö näistä asioista pitää kirjoittaa? Vieläkö joku jaksaa näistä asioista kirjoittaa? Vieläkö joku jaksaa lukea, mitä vuoden 1918 traagisista tapahtumista kirjoitetaan?

Raumalaisen Tapio Niemen monen vuoden haaveen ja ponnistelun tulos eli varsin perusteellinen kuvaus vuodesta 1918 raumalaisesta näkökulmasta on hyvä vastaus näihin kysymyksiin. Vastaus on myönteinen, vaikka…

Täytyy sanoa, että on ahdistavaa lukea sisällissodan vihan kylvöstä ja veriteoista. Uskon kuitenkin vakaasti ja hyvällä omallatunnolla siihen, mikä on moneen kertaan sanottu tässä yhteydessä: asiat eivät selviä kuin selvittämällä. Pahat asiat jäävät pois painajaisunista vasta sitten, kun ne on tiedon ja tunteen tasolla kaluttu loppuun.

Tapio Niemi on siis tehnyt palveluksen. Siihen liittyy myös aikaisemman Raumaa ja vuotta 1918 käsittelevän julkaisutoiminnan hienovarainen, mutta asiantunteva arviointi. Niemelle on ollut mahdollista se, minkä aikaisemmin uhrien määristä tietoja julkaisseet ovat jättäneet puoliväliin. Vaikka kirjoittaja tunnustaa väriä, hän ei sen vuoksi jätä ikäviä asioita pimentoon.

Kirjoittajalla on oikea inhimillinen suhde historian henkilöihin, eikä hän tässä tee eroa punaisten ja valkoisten välillä. Niemi muistuttaa, että omana aikanaan sisällissotaan osallistuneet, niin punaiset kuin valkoiset, toimivat omista lähtökohdistaan käsin yllättävissä tilanteissa täysin järjellisesti.

– Siis oman henkilöhistoriansa, ihanteidensa ja näkemystensä mukaan perustellusti ja rationaalisesti. Oli toki poikkeusyksilöitä, rikollisia ja sairasmielisiä yksilöitä, mutta suuri enemmistö noudatti omaa käytöskoodiaan oikeaksi katsomallaan tavalla, Niemi kirjoittaa.

Hän noudattaa tätä ymmärtämisen periaatetta kirjassaan hyvin antamalla sekä punaisten että valkoisten puolella olleiden muistelmien puhua. Hän ei tulkitse muistoja vaan antaa ihmisten itsensä kertoa, ja se antaa tekstille lisää tehoa.

En ryhdy kertaamaan vuoden 1918 tapahtumia Rauman seudulla. Niemen tapa koota yhteen eri lähteistä löytyvät tiedot ja langat on looginen. Se ei pimitä myöskään veritekoja olivatpa asialla sitten punaiset tai valkoiset.

Ratkaisutaisteluissa ja sodan jälkeen tapahtunut "puhdistus" oli  jälkikäteen ajatellen paitsi epäinhimillistä myös maan etujen kannalta vahingollista. Tarvittiin työvoimaa, mutta työväkeä oli ammuttu,  tapatettu vankileireillä ja pidettiin piikkilanka-aidan takana.

Tapio Niemi on koonnut myös mahdollisimman täydelliset tiedot punaisten ja valkoisten puolella kuolleista Rauman ja Rauman maalaiskunnan asukkaista. Täydellinen ei tämäkään luettelo ole, mutta se on ainoa koskaan julkaistu näin täydellinen ja näin moniin lähteisiin perustuva tieto asiasta.

Tiedoston mukaan sotasurmatapauksia oli Raumalla yhteensä tasan 200, joista oli punaisia kuolleita 184, se on 92 prosenttia kaikista kuolleista. Luvussa on mukana 14 muualta kotoisin ollutta punaista, jotka ammuttiin Raumalla.

Satakunnan historiankirjoitus on saanut Tapio Niemen kirjan ansiosta täydennyksen, jota on kaivattu. Vielä puuttuu kunnon selvitys vuodelta 1918 esimerkiksi Porin tapahtumista sekä Pohjois-Satakunnan taisteluista.

Tapio Niemi: Raumalaisten sisällissota 1918. Pilot-kustannus Oy 2008. 201 sivua.

Julkaistu ensimmäisen kerran Satakunnan Työssä vuonna 2008.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti