Kirjailija Ain´Elisabeth Pennasen ja näyttelijä Aarne Orjatsalon poika eli muutenkin tuulisen ja tuotteliaan elämän. Siihen kuului työ- ja avustajasuhteita erilaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä sekä aktiivista vaikuttamista yhteiskunnan asioihin, myös teatterin tekemistä. 1930-luvulla Pennanen vaikutti SKP:n [salaisena] jäsenenä poliittiseen ja kulttuurikeskusteluun, mutta talvisodan puhjettua hänet erotettiin mielipiteidensä vuoksi puolueesta.
Jatkosodan loppuvaiheessa Pennanen oli poliittisista syistä vankilassa. 1950-luvulla hän oli toimittajana SKP:n Työkansan Sanomissa sekä SKDL:n Vapaassa Sanassa ja myös jälkimmäisen päätoimittajana. Kansan Uutisten päätoimittajana hän oli 1957 ja sen jälkeen lehden kirjeenvaihtajana Moskovassa 1957-1960.
Sosialistina Pennanen kulki omaa tietään. Hän joutui Suomeen palattuaan oman poliittisen liikkeensä hylkimäksi. Vuodesta 1961 alkaen hänen kirjoituksiaan ei julkaistu Kansan Uutisissa, ja hän perusti kiistellyn, uusia uria aukoneen aikakauslehti Tilanteen, joka ilmestyi vuoteen 1966. Viime vuosinaan Pennanen oli muun muassa Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja.
***
Jarno Pennasen poika Jotaarkka Pennanen muisteli vuonna 2006 isäänsä uusille asioille avoimena etsijänä:
– Hänessä oli koko ajan ja loppuun saakka henkistä tutkimusmatkailijaa, ja se näkyi hänen toimittajan- ja kirjailijantyössään ja myös hänen poliittisessa toiminnassaan.
Jarno Pennanen kirjoitti päiväkirjaansa vankilassa 14.11.1943: "Ihmisessä on niin vähän oikeata, että arvostelun ensimmäisenä tehtävänä on hakea se esille ja sitten vasta kaiken muun kritiikki".
Tämä sopii hyvin myös pojan kuvaan isästä. Isä opetti, että ei "tyhmiä", joistakin asioista tietämättömiä ihmisiä tule halveksia. Ihmisessä on aina jotakin arvokasta, ja on väärin osoittaa olevansa aina oikeassa toisen ihmisen edessä.
– Isällä oli paljon erilaisia ystäviä, eri tavoin ajattelevia ja erilaista työtä tekeviä. Koin, että hän keskusteli kaikkien kanssa omana itsenään, niin tiedemiesten kuin työmiesten.
***
Oltuaan pitkään kansandemokraattisten lehtien toimittaja ja avustaja ja myös kirjeenvaihtajana Moskovassa Pennanen palasi käytännössä työttömänä suomalaiseen arkeen. Sen ajan Jotaarkka Pennanen muistaa hyvin:
– Isän ja äidinkin masennus johtui suurimmalta osin siitä, että Neuvostoliitossa koettu todellisuus ei ollenkaan vastannut sitä, minkä puolesta he olivat toimineet koko sydämestään.
Jotaarkka Pennanen on teatteri- ja tv-ohjaajana käyttänyt aineistona joitakin isänsä kirjoituksia. Mutta paljon on sellaista, minkä kernaasti näkisi julkisuudessa, jopa kirjan muodossa julkaistuna.
– Esimerkiksi Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnin muistiinpanot ja päiväkirja on sellainen aineisto. Se ei ole vain tapahtumien kuvausta, vaan se sisältää paljon pohdintaa, ja onhan se osa Suomenkin historiaa, Jotaarkka Pennanen sanoo.
Jarno Pennanen oli ainoa suomalainen, ylipäätään ainoa sodan hävinneistä maista tullut toimittaja, joka päästettiin seuraamaan Nürnbergin oikeudenkäyntiä loppuvuodesta 1945 alkuvuoteen 1946.
– Siinä yhteydessä isä sai tietää myös Neuvostoliitosta asioita, ja se muutti hänen käsityksiään. Vuosien 1937-1938 vainot alkoivat sen jälkeen olla isän mielessä osa sitä todellisuutta, jonka perusteella Neuvostoliittoon oli suhtauduttava.
Jotaarkka Pennanen korostaa, että isä oli sosialisti ja oli sitä loppuun saakka. Hän kuitenkin halusi etsiä ja rakentaa sitä, mikä yhdistää ja on positiivinen kokoava voima kaikkien sosialistien ja vasemmistolaisten kesken. Hajottamista ja repimistä hän oli elämässään nähnyt liiaksi – eikä onneksi ehtinyt kokea uusstalinismin eli taistolaisuuden lyhyttä kukoistuskautta 1970-luvulla.
***
Jarno Pennanen julkaisi mm. seuraavat teokset: Rivit (1937), Elokuun päivä (1944), Lähettämättömiä kirjeitä (1947), Vesillelasku (1960) ja kootut runot nimellä Rivit (1966). Hänen puolisonsa Anja Vammelvuo toimitti vuonna 1970 ilmestyneen kaksiosaisen muistelma- ja päiväkirjateoksen Tervetultua tervemenoa.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Satakunnan Työssä vuonna 2006 Jarno Pennasen syntymän 100-vuotispäivän merkeissä. Sitä on tätä julkaisua varten hieman muokattu. Kiitos Jotaarkka Pennaselle avusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti