torstai 2. toukokuuta 2013

Pula-ajan realistinen kuvaus

Juho Mäkelä oli kasvamassa teinistä aikuiseksi, kun pula-aika iski köyhään kansaan ja suureen joukkoon maata viljellyttä väestöä. Omaisuuksia pakkohuutokaupattiin ja ihmiset joutuivat pakon edessä mieron tielle, etsimään työtä kaupungeista. Siinä sivussa monet rikkaat ja keinottelukykyiset rikastuivat.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Juho Mäkelä kirjoitti aiheesta romaanin. Joki laskee Pohjanlahteen on moniulotteinen kertomus ihmisistä, joita ajan tapahtumat vievät. Mutta heitä vievät myös heidän omat viettinsä. Melko suuren painon Mäkelä antaa  maalaisyhteisön huhu- ja pahanpuhujien vaikutukselle.

Romaani on myös kansankuvausta. Porilaisittain sen voi ottaa lisäksi paikalliskertomuksena: teoksen päättävät ratkaisevat tapahtumat sijoittuvat kaupungin keskustaan sekä jokirannan työläisasutukseen, ehkä Toejoen itäosaan tai Isojoenrannalle. Porilainen löytää viittauksia myös siihen, miten mutkitteleva on ollut kaupungin teollinen kehitys työläisten kannalta jo paljon ennen Rosenlewin ja puuvillatehtaan alasajon aikoja.

Liikkeelle lähdetään maalaisdylliä järkyttävästä kansankoulunopettajan yllättävästä kuolemasta ja hänen leskensä suhteesta vainajan veljeen, aviossa elävään maanviljelijään. Kaikki näyttää sujuvan niin kuin juoniromaanissa yleensä, mutta perinteistä ajanvietekirjallisuutta syvällisemmin Mäkelä osaa kaivaa esiin yhteiskuntaa jyrsivien voimien vaikutusta ihmisiin.

Pula-ajan pakkohuutokaupoistakin on julkaistu muutamia kuvauksia, mutta Mäkelän kirjoittama (s. 100–113) on yksi eniten tunteisiin käyvistä. Kirjoittaja osaa myös kuvata rikkauden näennäisen merkityksen silloin, kun kohtalon vaaka, tässä tapauksessa pankissa langennut takaus, kääntyy rikasta vastaan.

Rakkaus ja tunnesiteet, joita henkilöt eivät kykene erittelemään ja joihin he sotkeutuvat kuin kengännauhoihinsa, on toinen juonen kannalta oleellinen vyyhti. Yhteisö ei hyväksy eri tavoin käyttäytyviä. Samaan aikaan rikkaiden toimet saavat köyhien keskuudessa aikaan sekä apatiaa että vastarintaa, ja näin syntyy uskottava kuvaus luokkayhteiskunnan luonteesta.

Joitakin ihanteeksi käyviä ajatuksia teoksessa esittää kirvesmies Antti Mäkinen, jolla ei itsellään ole paljon menetettävää (paitsi tönö, vaimo ja kahdeksan lasta!). Opettajan leski Toini ja häneen ihastunut työmies Kosti ovat enemmän virran vietävissä. Sillä ratkaisulla kirjailija on halunnut osoittaa, että vaikeudet eivät aina kasvata ja vahvista, vaan ne voivat myös runnella ja tuhota.

Yli 60 vuotta ilmestymisensä jälkeen Mäkelän romaani on yhä kelpo kuvaus 1920-luvun lopun ja 1930-luvun alun suomalaisesta arjesta.

Juho Mäkelä: Joki laskee Pohjanlahteen. Romaani. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1950, 246 s.

Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tässä 2.5.2013. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti