Siis lista, jota juuri kukaan ei tunnusta nähneensä ja josta puhuminen on yleensä 99-prosenttisesti spekulaatioita ja loppu 1 prosentti mutu-tuntumalla annettua tietoa.
Paljon pidemmälle totutusta ei pääse edes Alpo Rusi, vaikka niin hän kuin kustantaja antavat ymmärtää, että uusi teos olisi jonkinlainen syksyn uutispommi. Sitä se ei ole. Se ei ole edes lähihistoriaa parhaasta päästä. vaan eräs esimerkki persoonallisuushäiriöstä, jolla selitetään muiden pahat teot ja omat hyvät aavistukset antamatta kuitenkaan kovinkaan paljon pitäviä todisteita.
Jo kirjan nimi paljastaa, että kirjoittaja ei täysin ole tiennyt, mitä on tekemässä. Kirja ei sisällä Tiitisen listaa (siis jossakin kassakaapissa olevaa, amerikkalaisilta tiedustelulähteiltä saatua luetteloa suomalaisista DDR:n eli Stasi-vakoojista).
Mutta kyllä Rusilla on ollut ihan vakava pyrkimys ja paljon hyvää aineistoa. Jälkimmäisen suhteen hän vain on ollut ylimielisen kaikenhyväksyvä: mitä kopan pohjalta on löytynyt, se kaikki on kelvannut todisteeksi joidenkin suomalaisten epäisänmaallisuudesta. Ennen kaikkea Kalevi Sorsan, jonka Rusi julkistaa melkeinpä päävakoilijaksi tai ainakin apulaisbelsebuubiksi.
Ehkä ongelman ydin onkin aineiston laajuus, lippusten ja lappusten liian suuri määrä? Kesämökillä ei ole riittänyt aikaa eikä avustajia niiden lajitteluun. Rusi ei ole siis osannut keskittyä oleelliseen. Hän antaa ymmärtää, että Länsi-Saksassa jonkinlaista vakoilutyötä tehnyt, Itä-Saksasta lähetetty suomalainen olisi ollut Suomelle vaarallinen henkilö. Tässä ja joissakin muissakin kohdin lukijan on pakko kysyä itseltään: miten paljon voi paisutella asioita, joilla oli kyllä merkitystä vuosikymmeniä sitten, mutta jotka nyt näyttävät historian kuriositeeteilta?
En silti kiistä, että eikö tällaisellakin tutkimisella olisi merkityksensä. Mutta kun Alpo Rusi itse oli syyttömänä epäiltynä vakoilusta, nyt hän on antanut katkeruuden liiaksi värittää sanomisiaan.
Alpo Rusi: Tiitisen lista. Stasin vakoilu Suomessa 1960–1989. Gummerus 2011. 411 s.
Julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 24.11.2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti