keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kirjoitusmerkkejä löytyy...

Kun kirjoitamme suomenkielisessä tekstissä vaikkapa arabian- tai kiinankielisiä nimiä, niiden ilmiasu voi olla hyvinkin vieras ihmisille, jotka puhuvat ja kirjoittavat mainittuja kieliä ominaan.

Kuitenkin pyrkimyksenä tulisi olla, erilaisista kirjoitusjärjestelmistä huolimatta, pystyä mahdollisimman hyvin jäljittelemään ääntämistä. Siis vähän siihen tapaan kuin ohjeita tarjotaan hyvin varustetuissa sanakirjoissa. Oma amerikanenglannin sanakirjani esimerkiksi opastaa ääntämään sanan comment "kament" ja sanan periodic suurin piirtein "piriadik".

Emme tietenkään kirjoita englantia tällä tavoin väärin (näin tekevät lähinnä vain latvialaiset, joille esimerkiksi New York on Ņujorka; tässä Ņ on pehmeä konsonantti, ei kuten oma jämerämpi N:mme). Meille oikein koulussa ja mediassa opetetaan, miten oudosti kirjoitettuja paikannimiä tulee lausua: "Njuu jork",  "Aiova" jne...

Mutta entä venäjänkieliset nimet ja sanat? Muutama esimerkki:
Katu Pietarissa: "Kasans Kaia" (1).
Sukunimi: "Diakoffsky" (1).
Näyttelijä: Kostia Varlamoff (1).
Kaiken parhaan toivotus: "Ot vrei duschi sjelaju vam vsevo lutshavo" (2).
Helsingin Yliopisto: "Imperator skij Aleksandrovskij Universitet v Finljandii" (2).
Pyyntö neuvotella: "Proschu P. I. Ivanova peregoboritz so mnoju" (2).

Kaikki ovat suurin piirtein noin, mutta eivät ihan sittenkään. Katu on Kazanskaja (z on tässä soinnillinen s); näyttelijä on Kostja eli Nikolai Varlamov. Diakoffsky on Djakovski (Дяковский). Yliopisto oli "imperatorskii" ("imperatorskij"), keisarillinen; jostakin syystä sana on lähteessä jaettu kahtia. Venäjänkielinen voisi lukea tämän esimerkin leikkimielellä näin: "Keisari hiihto Aleksanterin Yliopisto Suomessa".

Mainituissa lyhyissä virkkeissä on joko luku- tai  (ja) kirjoitusvirheitä. Kirjoittaisin ne seuraavasti: "Ot vsei duši želaju Vam vsevo [vsego] lutšavo [lutšego]" (Toivotan Teille koko sydämestäni [sielustani] kaikkea hyvää) sekä "Prošu P. I. Ivanova peregovorit so mnoju" (Pyydän P. I. Ivanovia keskustelemaan kanssani). Venäjän oikeiskirjoitus on hakasulkujen osoittamissa kohdin sadasssa vuodessa hieman muuttunut.

Voi ehkä sanoa, että mitäs noista: venäjää taitava saa asiasta selvän, eikä muiden ole niin väliksikään... Voisimmeko siis kirjoittaa esimerkiksi erään pääkaupungin muodossa Vasington?

Joskus on vedottu siihen, että kyrillisten kirjainten tulkitseminen latinalaisillamme olisi jotenkin ylivoimaisen vaikeaa tai jopa mahdotonta. Myönnän, että pehmeiden konsonanttien kohdalla se vaikeaa onkin. Usein ne jätetään huomiotta, tarkkaan asuun neuvovat oppaat tarjoavat pehmennyksen osoittajaksi heittomerkkiä. Siis esimerkiksi: говорить eli govorit´ (puhua), деньга, деньги eli den´ga, den´gi (raha, rahat). Itse en noista pehmennyksistä välitä.

Ns. ässät ja soinnilliset äänteet vaativat oikeiden merkkien etsintää. Näin pystyy kirjoittamaan latinalaisittain jopa itsensä "Rutsevin": Хрущев (eli Хрущёв) on Hruštšov (щ on štš; ш puolestaan on š). Putin ja Medvedev eivät onneksi erikoismerkkejä kaipaa.

Esimerkkien lähteet:
(1) Anna-Liisa Amberg: Piireissä. Mascha von Heiroth 1871–1934. Siltala 2016.

(2) Frans Nuupala (toimittanut Heikki Pietilä): Suomalainen Suomessa muukalainen. Warelia 2017.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti