tiistai 17. helmikuuta 2015

Luonnon lumoissa, uteliaana yhteiskunnassa

Kun uudet sanomalehdet ryhtyivät kilpailemaan lukijoista ja paikasta pääkaupungin varsin hyvin toimitettujen lehtien rinnalla, tarvittiin monenlaisia sanantaitajia. Osalla toimituksiin palkatuista ei juuri ollut kokemusta, mutta oli toki ammattitaitoakin.

Yksi jo 1930-luvulla toimittajan työssä harjaantuneista SKDL:n pää-äänenkannattajan Vapaan Sanan tekijöistä oli Kaisu-Mirjami Rydberg (s. Riippa, 1905–1959). Suomen Sosialidemokraatissa hän oli vuodesta 1933 alkaen muun muassa lasten osaston toimittaja Mirja-täti, ja tullessaan sodan jälkeen Vapaan Sanan toimitussihteeriksi hänestä tuli myös lehden pakinoitsija Utelias.

Kirjailijana Rydberg tuli julkisuuteen toisella nimellä. Karin Almin runokokoelma Alkukallio ilmestyi alkuvuonna 1946. Jo teoksen rakenne viestittää ajatusta, että ihminen lähtee ainutlaatuiselle matkalleen luonnosta, mutta monien ja monimutkaisten kokemusten kautta hän päätyy pohtimaan ristiriitojen, sotien ja kriisien olemusta, siis ihmisyhteisöjen ongelmia.

Ihminen rakentaa ainakin tietoisuudessaan jotakin omaa luonnon päälle. Juuri päättyneen maailmansodan seurauksena pohdinnat ihmisen tehtävistä tuntuvat hyvinkin raastavilta. On muistettava, että Rydberg oli yksi vuonna 1941 vankilaan suljetuista kansanedustajista, tämäkin kokemus jätti jälkensä.

Rydbergin runoesikoinen oli monien mielestä lupaava ja tekijältä odotettiin jatkoa; sitä ei kuitenkaan koskaan ilmestynyt.

Sen sijaan julkaistiin Uteliaan pakinoita. Niitä on vuonna 1952 ilmestyneessä kokoelmassa 18. Ne ovat kuviteltua totta eräästä perin suomalaisesta paikkakunnasta erilaisine "tyypillisine" asukkaineen. Kirjoittaja vie lukijan niin historian vaiheisiin kuin maalaispitäjän väen pyrkimyksiin. Nykylukija ihmettelee ajatuskulkuja joissakin kohdin, mutta teksti onkin syntynyt päivän tarpeisiin ajankohtana, jolloin tehtiin tiliä edeltävien vuosikymmenien politiikasta. Ajankuvana pakinat viehättävät, ja niiden kielessäkin on paikoin leppeää ironiaa.

Toki esimerkiksi vuoden 1918 kostoväkivallasta ja 1930-luvun työväentalojen pakkosulkemisista pitää kertoa myös nykyisille ja tuleville sukupolville. Kaikki ei sovi yhteen sen kanssa, mitä nyt tiedämme. On epäuskottavaa, että sota-aikana Suomen maaseudulla työssä olleet inkeriläistytöt ("sotaorjat") olisivat kehuneet Neuvostoliiton 1930-luvun kolhooseja.

Menneistä ajoista Utelias puhuu ajalle tyypilliseen kansandemokraattiseen tapaan osoitellen ns. sotasyyllisiä. Heitä olikin, mutta varsinaiset tekijät toimivat hallitustasolla eivätkä maalaispitäjissä.

Mutta mitä jäi julkaisematta? Hertta Kuusinen kirjoitti Rydbergin kuoleman jälkeen, että tämän monet "yhteiskunnallisesti ja taiteellisesti arvokkaat" kirjalliset tuotteet ovat arkistojen aarteena, "mistä ne kannattaisi poimia ja julkaista hänen runoutensa sekä proosansa ystävien iloksi".

Karin Alm: Alkukallio. Runoja. Tammi 1946, 109 s.
Utelias: Kuussa. Pakinaa Kuun (Pelakuun) menneisyydestä ja nykyisyydestä. Kansankulttuuri 1952, 103 s.
Teksti julkaistaan ensimmäisen kerran tässä 17.2.2015.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti