"Maailma on historian suurimman nälänhädän kynnyksellä. Ei se maailma, jossa me elämme, vaan kehitysmaiden maailma, kolme köyhää maanosaa: Aasia, Afrikka ja latinalainen Amerikka. Väestö lisääntyy nopeasti näissä maanosissa, eikä elintarviketuotanto pysy kasvun tasalla. Jos tämä kehityssuunta jatkuu, on luultavaa, että nälänhätä saa vakavat mitat Intiassa, Pakistanissa ja Kiinassa 1970-luvun alussa ja sen jälkeen seuraavat muutaman vuoden aikana Persia, Turkki ja Egypti."
Näin synkkiä ennustuksia on esittänyt amerikkalainen kansantaloustieteilijä Raymond Ewell, ja lainaus on kirjasta Huomenna on liian myöhäistä. Kirja puhuu siitä, mikä ihmiskuntaa odottaa, jollei kehityksen suuntaa käydä muuttamaan. teos on hätähuuto kehitysmaiden todellisuudesta länsimaisen elintasoihmisen päiväunelmia vastaan.
Kirja ei olisi voinut ilmestyä sopivampaan aikaan. Tällä hetkellä, Nigerian sisällissodan vaatiessa uhrejaan, on todella aika kiinnittää vakavaa huomiota ihmiskunnan suurimpaan vitsaukseen, nälkään.
Biafran nälänhätä on toki vain pieni osa maailman puutteesta, tämän tueksi muutamia lukupareja kirjasta. Vain 500 miljoonaa planeettamme 3 300 miljoonasta ihmisestä voi joka päivä syödä riittävästi (normaalin kunnon ylläpitämiseksi). Joka vuosi kuolee nälkään yhtä monta ihmistä kuin olivat toisen maailmansodan kokonaistappiot (35 miljoonaa). Joka vuosi käytetään asevarusteluun yli 20 kertaa enemmän varoja kuin kehitysapuun. Kuinka monta suuta enemmän voitaisiinkaan ruokkia esimerkiksi kaikilla niillä varoilla, jotka käytetään asevarusteluun, minkkiturkkeihin, loistoautoihin ja avaruuslentoihin!
Nälän lisäksi suurimpia kehitysmaiden ongelmia ovat omien pääomien puute, alhainen sivistystaso ja räjähdysmäinen väestönkasvu. Suomen lääkäripulaa on naurettava verrata esimerkiksi Aasian ja Afrikan tilanteeseen, siellä on monissa maissa yksi lääkäri jokaista 50 000 asukasta kohti.
Huomenna on liian myöhäistä tarjoaa pari mielenkiintoista paavi Paavali VI:n lausetta. "Halu saada itselleen elämän välttämättömyyksiä on laillinen. Tarvitsemme uuden ihmisystävällisen, ihmiskeskeisen ajattelutavan." Näin sanoi paavi vuonna 1967, mutta se mitä hän sanoi tänä vuonna tuntuu täysin päinvastaiselta. Voi vain kuvitella, miten hänen ehkäisymenetelmät kieltävä paimenkirjeensä vaikuttaa kehitykseen latinalaisessa Amerikassa, missä roomalaiskatolisella kirkolla on suuri valta.
On välttämätöntä estää yhä lukuisampien sukupolvien syntyminen maailmaan, joka ei ole valmis elättämään kunnolla edes nykyisiäkään. Tuntuu ehkä pilkalta ajatella paavin odottavan uutta viiden leivän ja kahden kalan ihmettä, mutta nälän todellisuudesta me emme pääse minnekään.
Puheet siitä, että vain laiskuus estää kehitysmaissa asuvia nostamasta elintasoaan, on helppo kumota. Nälkä itsessään on painavin vastaväite. Aliravitsemus ja sen myötä usein seuraavat taudit estäisivät kyllä meitäkin yrittämästä ja työtä tekemästä. Lukutaidoton ei millään pysty luomaan elinkelpoista teollisuutta, se tarvitsee syntyäkseen sekä henkistä että aineellista pääomaa.
Meidän kaikkien hyvinvointivaltioissa elävien on mahdollisimman monipuolisella tavalla ryhdyttävä auttamaan. Suomi on kehitysavussa paljon jäljessä muista pohjoismaista, tämän eron kaventaminen olkoon yksi tavoite. Aluksi on hyvä lukea tämä kirja.
Alanaatu, Ritva, Ikonen, Juhani & Vuori, Pekka: Huomenna on liian myöhäistä. Tammi 1968, 115 s.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Tyrvään Sanomissa syyskuussa 1968. Julkaistaan tässä hieman tiivistettynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti